Pääsin elämäni ensimmäisen kerran Kreikkaan kesällä 1989. Olin lähdössä sinne Essin (silloin 7-vuotias) ja äitini kanssa. Otimme ihan summamutikkamatkan ja päädyimme Kreetalle, Agios Nikolaokseen. Matka oli käsittämättömän mukava ja kaikin puolin iski tajuntaan niin, että kerta toisensa jälkeen olen matkustanut Kreikkaan pääasiassa lomalle, mutta olen myös ollut töissä siellä. Yhteen aikaan nimittäin aloin tehdä eräälle matkatoimistolle Kreikan leirikouluja eli toimin siis yhdistettynä oppaana ja lk-opettajana. Olen mennyt laskuissani sekaisin jo kauan sitten, mutta arvioisin tehneeni sinne nelisenkymmentä reissua pääosin viikon pätkissä. Itse asiassa olen vain kerran ollut Kreikassa kaksi viikkoa kerralla ~ liian pitkä aika minulle.

Tällä ekalla reissulla minuun iski ärsytys sellaisesta asiasta, että en osannut yhdessä tavernassa lukea katalogosta eli ruokalistaa. Se oli jossain hieman kaupungin ulkopuolella. Niinpä päätin sitten myöhemmin tämän reissun jälkeen opetella kreikan kielen aakkoset. Löysin kirjastosta kirjan "Nykykreikan alkeet", jonka oli laatinut kreikan kielen guru, Jussi Korhonen. Suhteellisen pian opittuani kirjaimet, opin myös lukemaan kirjoitettua tekstiä, joskaan en ymmärtänyt sitä, mutta siemen oli kylvetty.

Eipä mennyt kuin vuosi, kun olimme koko perheen kanssa Rodoksella. Osasin jo kiittää ja niitä pikkuisia sanoja, mutta siis todella vähän. Loppukesästä 1990 huomasin, että kansalaisopistossamme on kreikan kielen alkeiskurssi. Ilmoittauduin siihen ja siitä se sitten alkoi, eikä loppua tunnun näkyvän.

Ensimmäinen opettajani oli Markus Torssonen. Hän on ihan pääosin itsekseen kreikkaa opetellut erinomainen käytännön kielimies. Hän toki osaa kieliopin ja opetti meille paljon tärkeitä asioita substantiivien, adjektiivien ja etenkin verbien taivutuksista, mutta kuitenkin saimme valtavasti käytännön kielipääomaa hänen tunneillaan. Tässä kautta aikain ensimmäisen oppituntini kirjoitusta 18.10.1990. Tuo paperi oli ollut mukanani myös Rodoksella, koska olin siihen kirjoittanut Falirakin hotellimme huoneen numeron ja anteeksipyynnön kreikaksi. Siitä se alkoi.

ellinika2.jpg

**************

Kreikan opiskelu loppui sitten joskus 90-luvun lopulla, kun kävijöitä ei ollut tarpeeksi. Kreikka, kuten niin moni muukin kieli, käy jatkuvasti uusien asioiden oppimisen myötä hankalammaksi ja hankalammaksi ja etenkin silloin, kun törmätään lyhytkestoiseen menneeseen tapahtumaan. Tuo aikamuoto on nimeltään aoristi ja se on hankala muoto. Sitä ei oikein voi johtaa mistään, vaan eri verbeillä koko helahoito on opeteltava ulkoa. Samaa aoristia käytetään sitten eri päätteillä, kun esim. sanotaan Haluan syödä. Silloin on muistettava aoristimuoto ja samalla kyseisen verbimuodon persoonapääte. En kehuisi erikoisen helpoksi ja kaikki kreikkaa opettaneet opettajamme ovatkin kertoneet, että aoristin tienoilla yleensä tapahtuu joukosta lipeämisiä. Näin varmaan kävi sitten Nummelassakin ja jouduimme luopumaan opiskelusta.

2000-luvun alussa huomasin, että kreikkaa voi opiskella myös Lohjalla. Niinpä lähdin sinne. Kävin tunneilla vajaan kymmenen vuotta, kunnes opettajamme Antero Hyvönen lopetti siellä. Samoihin aikoihin aloin johtaa Viihdekuoroa ja kun matkassa oli vielä ammattiyhdistys sekä Thromoksen aktivoituminen ja pari muuta kuoroa, niin alkoi olla jo ajanpuutetta. Niinpä jätin kreikan opiskelut, vaikka Lohjan porukka edelleen jatkoi.

Viime syksynä palasin sitten taas kreikan ryhmään ja ihan kuin ei olisi ollut neljän vuoden taukoa välissä. Samat ihmiset ja sama meininki. Meillä oli tosin syksyllä aivan surkea opettaja, mutta sitten saimme kevääksi hyvän tyypin, jonka piti jatkaa nyt tässä syksyllä, mutta jonkun esteen takia hän ei sitten päässytkään. Onneksi saimme kuitenkin uuden open, jonka johdolla aloitimme eilen illalla ja ihan hyvältä alkoi heti homma vaikuttaa. Pätevän tuntuinen suomalaisnainen, joka puhuu hyvää kreikkaa rauhallisesti ja selkeästi. Katsotaan nyt sitten.

ellinika.jpg