Erinäisistä syistä johtuen kävin tänään hakemassa tyttäreni tyttären meille heti pian koulun jälkeen. Emma ei mennyt edellä mainitusta syystä johtuen päiväkotiin ja niinpä hän vietti ensin pari tuntia äitinsä työpaikalla ja sitten minä tulinkin hakemaan hänet.

Emma voi toki leikkiä meillä ja hän onkin vallan taitava touhuamaan yksin, jos emme syystä tai toisesta ehdi olemaan aktiivisesti hänen kanssaan. Suunnittelin eilen illalla kuultuani Emma-pietistä, että voisin laittaa hänen kanssaan ruokaa, koska pari viikkoa sitten hän kertoi minun laittamastani ruuasta, että se oli "sailaan hyvää". Samoja kehuja odotellessa ryhdyimme työhön.

Ekaksi tietenkin kävimme kaupassa. Ostimme jauhelihaa, makaronia, salaattia, kurkkua, tomaattia ja maitoa. Kaikkea muuta meillä olikin.

Kun pääsimme kotiin, minä aloin silputa sipuleita ja asetin Emmalle hienon paikan kurkun ja tomaatin pilkkomista ajatellen. Emma oli saanut äidiltään kokkihatun ja toki sitäkin tarvittiin nyt, kun tehtiin ruokaa. Tormakkaasti pikkukokki ottikin veitsen ja tomaatti alkoi kohdata kohtalonsa. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun tomaatit olivat pilkottu. Pieni ongelma meinasi tulla, kun pikkukokki häädettiin koko ajan vessaan käsien pesulle, kun ne sormet aina löysivät tiensä suuhun.

tomppuleikkuri.jpg

********

Yksi virhe, jonka äitini jo yli viisikymmentä vuotta sitten teki, oli se, että minä en saanut touhuta keittiössä. Aluksi äiti oli sitä mieltä, että kaikki ne kuumat hellat ja sapuskat ja sittemmin terävät veitset ovat vaarallisia. Ovathan ne, jos niiden kanssa ei osaa toimia. Lapset on opetettava pienestä pitäen tekemään ruuanlaittohommia ja myös sitten siivoamaan jälkensä. Sillä tavoin siitä tulee valmista eikä näitä lapsia tarvitse sitten murkkuiässä patistaa hommiin, joita he eivät osaa. Hienomotoriikka pienelläkin veitsellä toimii, kun sitä harjoittelee.

kurkunleikkaaja.jpg

Siinä samalla, kun Emma pilkkoi tomaatit ja kurkut, minä valmistelin makaroonilaatikon ja sitten me nautimmekin herkullisesta (ei ehkä niin terveellisestä) päivällisestä. Sen verran, mitä tässä nyt kehtaa kehuskella, niin hirveän hyväähän se oli (itse asiassa on edelleen, koska on sitä vielä hieman jäljellä).