Olimme heinäkuussa Pariisissa aivan järkyttävien helteiden aikaan. Se kuumuus oli niin rajua, että jotenkin jäi sellainen peräti hassu fiilis, että Pariisin reissu meni pilalle, jos nyt ilmat voivat sellaista pilaa tehdä. No voivathan ne. Ajatellaan, että kuka tahansa tilaa esimerkiksi viikolle 42 lomareissun Kreetalle, jolloin Kreikassa yleensä vielä on kaunista ja lämmintä sekä aurinkoista. Silloin tällöin kuitenkin jo lokakuun puolivälissä alkaa sadekausi ja saattaa olla, että vallankin Pohjois-Kreetalla puhumattakaan nyt pohjoisemmista Kreikan saarista, sataa paljon. Ei ehkä joka päivä ja koko aikaa, mutta kuitenkin. Kyllä siitä sellainen tunne tulee, että loma on vähän piloilla. Jos Suomen olosuhteissa kesälomalla (tai talvi-, kevät- tai syyslomalla) sattuu satelemaan, niin eipä tuo niin hämmästytä. Tähän on totuttu. Ihan vastaavasti järkyttävä helle voi pilata lomareissun.

Niinpä tuon Pariisin jälkeen ajattelimme, että ehkä syyslomalla voitaisiin käydä Nizzassa, joka sijoittuu Välimeren rannalle lähelle Italian rajaa ikään kuin Kaakkois-Ranskaan. Pitkäaikaisten säätilastojen perusteella Nizzassa on lokakuun lopulla hyvä ilma ja niin olikin. Hyvin sellainen keskiverto Suomen kesäsää. Satoi ja paistoi ja oli lämmintä. Sadetta ei tullut kuin yhtenä päivänä ja vaikka kastuimmekin, ei se haitannut.

*************

Nizza on iso kaupunki. Asukkaita yli 300 000 ja esikaupunkialueet mukaan lukien lähes miljoona ihmistä. Se on perustettu aikoinaan suotuisan ilmastonsa takia ja rakennettu ihan meren rantaan tietenkin lomailijoiden ja virkistystä hakeneiden iloksi. Nykyäänkin se on suosittu samoista syistä ja aivan kuten Barcelonassa, myös Nizzassa voi yhdistää sekä kaupunki- ja rantaloman.

nizza1.jpg

********

Tyypilliseen tapaamme asuimme Pirkka-hotellissa (Lue: halvin mahdollinen), jonka ranskalainen nimi on Hotel  Flore  de Nice Promenade ja se sijaitsi ihan rannan läheisyydessä kivan kävelykadun vieressä. 2 Rue Maccarani on osoite. Huone oli ranskalaiseen tapaan järkyttävän pieni, mutta kelpasi meille. Sänky ja kylppäri. Kerron siitä vähän lisää sitten jatko-osissa. Hotellin sisäänkäynti oli aika vilkkaan kadun varrella ja tässä kuvassa sitä ei edes näy, mutta se on heti Spar-kaupan markiisien jälkeen oikealla puolen katua. Meri jää siis selkäni taakse.

street.jpg

Huoneessa ei ollut tilaa kunnolliselle tuolille, joten pääasiassa makailin sängyllä ja ehdin lukea melkein kaksi kirjaa tämän reissun aikana. Lee Childin melkoisen tanakoita jännäreitä molemmat ~ Jack Reacher seikkaili pääosassa. On kuulemma elokuvakin - en ole nähnyt. Näkymä sängyltäni oli tällainen. Pöydän vieressä oikealla on tuoli, mutta siinä oli epämiellyttävä istua, joten enpä juurikaan ahtautunut siihen.

hotel.jpg

Huoneessamme oli myös ikkuna. Näkymä ei ollut kaksinen, mutta kuten jo kerroin, me teemme Pirkka-matkoja eli etsimme netistä halvimmat mahdolliset. Tein tuossa syyskuussa eräänä iltana vertailevaa tutkimusta matkaamisesta esim. Pirkka-reissulla Ranskaan kontra kotimaan matka. On tavallaan järkyttävää, että meille tuli tämäkin reissu halvemmaksi tai korkeintaan samanhintaiseksi kuin jos olisimme matkustaneet omalla autolla esim. Jyväskylään ja asuneet siellä saman ajan. Ravintoaruokailu Suomessa on hirveän kallista ja me emme missään nimessä olisi suostuneet syömään mäkkärillä, ABC:llä tai muissa mättöpaikoissa. Nizzassa söimme parhaimmillamme kolmellakympillä kolmen ruokalajin ns. Formulan ja siihen kuului vielä ne viinilasilliset.

ikkuna.jpg

*************

Päivät kuluivat paikkoihin tutustuen ja kävellä lampustellen eessuntaassun. Minä, sen enempää kuin Irmelikään, en halua lähteä lomalle pelkästään hotellin seiniä tuijottamaan ja pariin paikkaan kurkistamaan, vaan minun käsitykseni lomasta on se, että on mentävä paikkoihin koko ajan. Niinpä kävelimme joka päivä tosi paljon. Tässä kohtaa tuli sitten eteen se vääjäämätön totuus, että minä en enää ole nuori. Jalkoihin ja selkään kävi koskemaan niin hirveästi, että normaali tapani viettää lomaa ei enää onnistu ja niinpä luulen ja arvelen, että tämä oli viimeinen kaupunkilomani. Ei sekään, että joutuu popsimaan Buranaa lomailun takia, ole ihan fiksua. Jossain Santorinilla tai jollain muulla Kreikan pikkusaarella kykenen vielä sentään ajelemaan mopolla ja säätelemään kävelyn määrää ja uskoakseni vielä sinne pystyn matkaamaan.

Kuten Pariisissakin, myös Nizzassa, istuimme puistoissa - minä luin ja Irmeli kutoi sukkaa. Todella mummo ja vaari matkalla. Hyvä ruoka kuului tietysti matkan parhaaseen antiin eikä yhtään pettymystä sattunut koko reissulla.

nizza3.jpg

dinner.jpg