Kerroin pari viikkoa sitten noista Salmin ulkoilualueen mukavista maisemista. Se paikkahan on ympärivuotisesti käytettävissä ja jos vaan lunta riittää, on siellä talvisin aivan upeat hiihtoladut. Vaihtelevan maaston takia reitit ovat sangen vaativia ja siksi en ole juurikaan siellä pyörinyt, koska hiihtäessä vallankin haen sitä tasaista sykettä ja rentoa menoa, mikä ei kovin ala- ja ylämäkivoittoisella alueella onnistu.

Eilen kävelimme saman reitin kuin pari viikkoa sitten, mutta tällä kertaa menimme toisin päin eli ympyrä vastapäivään. Ilmeisesti se on tarkoituskin pyöriä niin päin, mutta eihän se kävellessä ole ongelma. Hiihtäessä täytyy kyllä noudattaa reittisuuntia, koska mäet ovat melkoisia ja törmäykset tulisivat suorastaan vaarallisiksi.

Kerroin tästä paikasta eräälle kaupunki-ihmiselle, joka ei ilmeisesti koskaan ole ollut oikein luontoihminen. Hänellä oli kaksi huolta, joista toinen koski eksymisvaaraa ja toinen umpimetsässä rämpimistä. Keski-Suomen syvissä korpimetsissä lapsuuteni eläneenä tiedän kyllä tunteen. Jos menee vieraaseen metsään ilman karttaa ja kunnollista ilmansuuntien tajua, on kyllä ihan kuusessa (huomaa kaksi uuta), jos harhautuu. Salmissa ja siihen rajoittuvassa Nuuksiossa ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa. Jos nimittäin haluaa rämpiä umpimetsässä, on se toki mahdollista, mutta seilläpä on erinomaisesti merkityt reitit ja leveät ja hyväkuntoiset polut. Löytyy sieltä kapeitakin luonnonpolkuja, mutta ihan samalla tavoin ne on merkitty. Suuntaviittoja on runsaasti eli aina esim. polkujen risteysten kohdalla on viitat. Reitit on merkitty eri väreillä eli lukutaidotonkin pärjää ellei ole värisokea. Tässä pari kuvaa esimerkeiksi.

reittimerkit.jpg

mies1.jpg

*********

Otsikoin tarinani kysymysmerkillä, koska eihän se tietenkään varmaa ole, tuliko tästä eileisestä syksyn viimeinen, mutta nyt on luvassa kylmenevää ja ensi viikonloppuna emme kuitenkaan voi muusta kohteesta johtuen mennä tuonne, niin on siis syytä uskoa, että ehkä jäi viimeiseksi. Kylmyys ei kylläkään haittaa, mutta liukkaus saattaa olla sellainen tekijä, että en innostu menemään tuonne. Katsotaan nyt.

Eilen minulla oli SportTracker päällä, kun kävelimme perusreittimme. Hieman alle kuusi kilometriä tuo reitti on ja tunnin verran meillä aina menee. Emme kävele ihan suorasuuntaisesti, vaan pysähdymme aina välillä ihastelemaan luontoa ~ muurahaispesiä, koivujen pahkoja, puroja, kallioita, sammalta, isoja leppiä ja riittäähän niitä. Välillä mennään hieman kovempaa eli ns. hiki hatussa (vaikka hattua ei ollutkaan), kuten kuvasta näkyy. Menin niin huimaa vauhtia, että Irmelin puhelin ei edes tarkentanut (hekoti hekoti).

mies.jpg