On lauantai-iltapäivä, kello on on hieman vaille neljä. Marraskuu. Pimeää ja sataa vettä. Istun Vihdin kirkossa. Tasainen, mutta kuitenkin hiljainen puheensorina kuuluu ympäri täpötäyden temppelin. Valot on hämärretty. Ainoastaan kuorissa on himmeä valaistus. Hiljalleen, ihan taianomaisesti, kirkkokansa vaikenee ja alkaa kuulua hiljaista laulua. Kuuntelen outoa melodiaa, mutta tuttuja sanoja ~ "On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on..." Pitkää kirkon käytävää, kohti alttaria, kävelee viisi laulavaa ihmistä - Maija Sariola, Eeppi Ursin, Jouni Kannisto, Juha Viitala ja Tuukka Haapaniemi. Laulu soljuu tavattoman kauniina ja herkkänä, kirkkokansa hiljenee ja herkistyy. On adventin aatto ja pitkästä aikaa joululaulut pääsevät taas kuuluville. Hetkeksi voin unohtaa kurjan sään ja ahdistavat uutiset. 

Vihdin SPR-osasto täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja juhlan kunniaksi yhdistys on pyytänyt kirkkoon esiintyjäksi nämä viisi laulajaa, jotka yhdessä muodostavat koko kansalle tutuksi tulleen lauluyhtye Club for fiven. Yhtye tunnetaan pääosin pop-musiikin tulkinnoista. Yhtyeenä, joka käyttää vain omia ääniään ~ laulaen, napsuttaen, klikkaillen, suhisten, taputtaen ~ ja hieman sähköistä tekniikkaa ja pystyy luomaan sellaisen vaikutelman, että lavalla olisi laulajien lisäksi rumpuja ja muitakin soittimia. Kuten meille lähes kaikille suomalaisille, myös CFF:lle, joulu on hyvin merkityksellinen aika kaikkine vanhoine traditioineen ja niiden jo ihan lapsuudesta asti tuttujen joululaulujen myötä. Näiden myötä Club for five siirtyy pois pop-musiikin lavoilta ja tulee kirkkoihin laulamaan näitä kaikille tuttuja vanhoja rakkaita joulun helmiä sekä myös uusia, heidän omia kappaleitaan. 

Yhtye on versioinut monet tutut laulut, sovittanut niitä hieman eri muotoon kuin vuosien varrella olemme tottuneet kuulemaan. Vanhojen laulujen versioinnissa piilee aina vaara, että ne menettävät sen sydämeen käyvän herkkyyden silloin, kun niitä tehdään uusiksi. Vaan eipä hätää. Club for five on julkaissut kaksi joululevyä ja lähes kaikki sovitukset ovat heidän omiaan ~ hyvin paljon näkyy olevan Jounin tekemiä (luin levykansista). Pääosin uudet nuotinnokset ovat laulullisesti vaativia, mutta koska tämän yhtyeen laulajat ovat niin taitavia kuin ovat, pystyvät he sekä laulamaan ne kauniisti että tulkitsemaan herkästi. Tuoreus tuo lauluihin uuden pehmeyden, loukkaamatta tippaakaan niihin vanhempiin versioihin jo tottunutta korvaa. 

Vihdin kirkossa soi monta tuttuakin tutumpaa laulua -  kuten Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa ja On hanget korkeat nietokset, ihana Arkihuolesi kaikki heitä ja toki Varpunen jouluaamuna ja monta muutakin tuttua. Saimme toki kuulla ihan heidän omia laulujaan, kuten Jouluna cd:ltä tutun Jouluna ja nyt hiljan julkaistulta uudelta levyltä laulun Lumineito. Jotain yhtyeen onnistuneista sovituksista ihan näin mikrotasolla kertoo se, että henkilökohtaiselta Kauheimpien Joululaulujen TOP 10:stä numero yksi on saanut Club for fiven käsissä sellaisen menon, että jopa minäkin pystyin kuuntelemaan sen ja jopa varmaan hymyilinkin hieman. Kyseinen laulu on Joulukirkkoon, jota en Nisse-polkan ja Joulupukki suukon jo sai - rimputuksen lisäksi soita julkisesti, ellei iske ihan välitön pakko, kuten se, että minua pyydetään säestämään niitä joulujuhlassa tai vaikkapa vanhainkodissa.

Konsertti kestää reippaan tunnin. Yhtään ei kirkon penkki tunnu kovalta ja paljon kertoo sekin, että vieressäni istuu alle kouluikäinen tyttö, joka kuuntelee lauluja silmät kiinni ja taputtaa raivokkaasti pienillä kätösillään jokaisen laulun lopuksi. Meidän Emma nukkuu äitinsä sylissä. 

cff.jpg