Sain Essiltä Facebookiin haasteen. Viitenä aamuna peräkkäin minun piti laittaa kuva itsestäni ja ehtona oli se, että kuvat ovat 15 vuotta vanhoja tai vanhempia. Minulla on toki aineistoa runsaasti tarjolla - onhan tätä ikääkin jo kertynyt rapeasti ja niinpä lähdin kaivelemaan vanhoja.

*********

Aloitin tämän kuvakavalkadin noin vuodesta 1960. Silloin asuimme Vesannolla, suorastaa Sydän-Savossa ja ainakin nykyään se kunta on kuuluisa siitä, että aina kun vähänkin myrskyää, niin sähköt on siellä päiväkausia poikki. Vesanto sijaitsee yhtä korvessa kuin nuoruuteni kotikylä, Kivijärvi. Matkaa on kymmeniä kilometrejä joka paikkaan ja asukasluvun hiljalleen pudotessa, alkavat palvelutkin siellä vähetä. Lapsiperheitä on aika vähän ja ikärakenne muuttuu koko ajan vanhusvoittoiseksi. Vesanto sijaitsee vajaan sata kilometriä länteen Kuopiosta ja matkaa nelostielle on jokusen kymmentä kilometriä. Viitasaari, joka sijaitsee ihan nelostien varrella, on siinä samalla korkeudella.

Tämä kuva on otettu meidän olohuoneessa noin vuonna 1960. Päättelen sen lähinnä siitä, että minä ehkä olen kolmivuotias. Samainen kuva on sitten sijioitettu minun levyni kansiin, koska tuostahan tämä kaikki soitanta alkoi. Ensin tapailin yhdellä sormella ja nykyään minulla on aika hyvä kymmensormijärjestelmä käytössä.

piano60_a.jpg

*********

Toinen kuva on sitten otettu syksyllä 1964. Olin silloin ekaluokkalainen ja vakaasti Taimi Rahkosen opetuksessa luokassa, jossa oli yli 30 oppilasta. Ei ihan menisi nykypäivänä, mutta siihen aikaan se oli mahdollista. Opetuksen eriyttäminen ja ongelmiin puuttuminen oli todella ihan toista. Kyllä se kansakoulu vuonna 1964 oli vallan toista kuin tämän päivän peruskoulu. Koska osasin lukea hyvin kouluun mennessäni, ei tuo ekaluokka tuottanut varsinaisesti mitään vaikeuksia paitsi käsityö - se hiivatin käsityö ~ virkkaamista ja neulomista, joita en osaa vielä nytkään. Itkua ja parkua ne tunnit olivat ja suunnaton inho koko touhua kohtaan. Opettaja ei osannut näyttää hitaasti ja huolellisesti, vaan kuului vaan sellainen iloinen kilk ja kalk, kun neulat ja koukut ja puikot osuivat oikeaan kohtaan ja langasta tuli milloin sukka ja milloin mitäkin. Minun langoista ei tullut.

ekaluokkasakke.jpg

************

Sitten siirrytäänkin jo vuoteen 1968. Olin juuri aloittanut keskikoulun ja äärimmäisen ylpeä siitä, että osasin ruotsia - itse asiassa hallitsin kielen täydellisesti ensimmäisen Terho Jokelan pitämän tunnin jälkeen. Äiti joskus kertoi myöhemmin, että en oikein osannut vastata suomeksi tuona päivänä, vaan käytin sujuvasti kaikkia viittä sanaa, jotka olin oppinut ruotsin tunnilla. Olin koulussa varsinainen haka. Minulla oli kymppi melkein kaikissa aineissa. Sieltä tultiin sitten vähitellen alas niin, että huonoimpaan aikaan minulla oli kahdesta aineesta yhteensä 9 ~ fysiikasta ja matematiikasta lukiossa. Keskikoulussa meitä oli 40 samassa luokassa ja muistan kerran jonkun vieraan tulleen luokkaamme kesken tuntia ja todenneen, että onpas luokassa melkoisen isänmaallinen ilmasto. Mahtoi siellä vähän lehmänpaskakin haista - oltiinhan sentään hyvin maaseutuvaltaisessa pitäjässä. Keskikoulun aikaan jouduin varsinaisen ja jatkuvan kiusaamisen kohteeksi ja sitä en muistele ilolla. Siihen maailman aikaan niitä tapauksia ei hoideltu enkä minä uskaltanut kenellekään niistä puhua. Nahoissani kärsin ja ilmeisesti jonkinlaista hintaa olen niistä ajoista joutunut maksamaan, mutta mitäpä tuosta ~ ne on menneitä ja sillä selvä.

sakari11.jpg

***********

Sitten mennäänkin jo vuoteen 1975 eli olen jo 18-vuotias lukiolainen. Kuva on otettu Saarijärvellä, lukioaikaisen kortteerini olohuoneessa. Asuin Saarijärven eläinlääkärin ja hänen vaimonsa, kansalaisopiston rehtorin talossa ja meitä oli siellä kaikkiaan kolme lukioikäistä sälliä. Serkkuni Antero, talon poika Mikko ja minä. Meillä oli oikeastaan hauskaa ja kai siellä koulussa jotain opittiinkin. Totta puhuen paljon, koska Saarijärven lukio oli hyvä koulu ja sieltä pääsi porukkaa ylioppilaiksi hyvillä arvosanoilla (pääsi huonoillakin). Asuin viikot Saarijärvellä, koska matka Kivijärvelle oli sen verran pitkä ja ennen kaikkea hidas busseilla kulkien, että oli pakko hankkia majoitus. Meillä oli serkun kanssa hyvät oltavat siellä eli se ulkoinen puoli oli hyvässä jamassa. Se, mitä arvostan suuresti, oli se, että kiusaaminen loppui. Lukiossa olin tasavertainen ihminen ja siellä minulla oli hyviä kavereita, jotka pitivät minua ihan hyvänä tyyppinä. Joidenkin kanssa jopa ystävystyttiin, jos kohta ei näytä jääneen elinikäiseksi, mutta se oli sitä aikaa.

Ruutupaita oli kova sana - minä rakastin niitä ja omistin moisia vaatekappaleita paljon. Farkut liehuivat alhaalta ja olivat ylhäältä tiukat kuin makkarankuori. Niissä oli sellainen väri, että se piti ensin pestä pois ja sitten ne vedettiin märkänä jalkaan, jotta ne muotoutuisivat hyvään formuun. Hirveän tiukat ne olivat ja on kyllä yksi maailman ihme, että minulla on lapsia! Kuva oli alunperin mustavalkoinen, mutta leikin hieman Photoshopilla ja niinpä sain värit aikaiseksi. Silmälasit olivat hienot - ihan merkkilasit. Maksoin Katajan tehtaalta ansaitsemillani rahoilla osan niistä. Hirveät pöllöt muuten.

sakkelukee_1_vari.jpg

*************

Viimeinen kuva on sitten vuodelta 1979. Täytin komeat 22 vuotta ja Arto tuli käymään kämpälläni, Taitoniekantie 9 D 617:ssä. Kahvit taisin tarjota ja soittaa 12-kielistä Landolaa, joka ei oikein jaksanut pysyä vireessä, mutta oli kyllä ihan soittokelpoinen. Kyseinen kämppä sijaitsi Jyväskylässä, Kortepohjan ylioppilaskylässä, missä vietin opiskeluaikani ja mistä sitten vuonna 1982 muutettiin tänne Vihtiin. Olipa sekin varsinaista aikaa tuo OKL:ssä opiskelu. Ihan mukavaa, tavallaan. Aika harvassa yliopisto-opiskelussa saa arvosanoja mm. nokkahuilun soitosta, höyläämisestä, kuvaamataidosta, tanssista, laulamisesta, uimisesta ja vaikkapa suunnistamisesta. Luettiin siellä kyllä kasvatustiedettäkin ja pidettiin harjoitustunteja.

guitarman.jpg