Tänään saamme viettää 98-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää. Suomen itsenäisyys on ollut selkeä ja vakaa koko elämäni ajan, vaikka silloin, kun synnyin tähän maailmaan, oli Suomen itsemääräämisoikeus edelleen jossain määrin heikoilla. Neuvostolittto piti Suomea vahvasti pihdeissään ja kyllähän sieltä herkästi ärähdettiin, jos politiikka ei ollut Moskovan mieleen. Minusta on vallan kohtuutonta verrata EU:n määräysvaltaa tuohon aikaan, sillä Suomi on vapaaehtoisesti mennyt mukaan unioniin ja vaikka kaikki Brysselin päätökset eivät ole olleetkaan koko kansaa miellyttäviä, ei sieltä kuitenkaan ole uhattu missään vaiheessa Suomen itsenäisyyttä.

Kun olin pieni poika, ei itsenäisyyspäivällä ollut suurtakaan merkitystä sille mikrokosmokselle, missä savolais-keskisuomalainen poika eli. Niihin aikoihin toki sain asennekasvatusta tavalla tai toisella ~ pääasiassa kuuntelemalla aikuisten juttuja ja ainakin jossain määrin seuraamalla television ohjelmia. Minä olen aina ollut aika avoin eri kulttuureille - jopa ihan pienenä ymmärtämättä sellaista käsitettä kuin monikulttuurisuus, mutta silti olin jo ihan nappulana hyvin kotimaakeskeinen. Olen edelleenkin hyvin suomalainen, vaikka olenkin vahvasti myötämielinen sodan alta pakenevien turvapaikanhakijoiden tänne saapumiseen. 

Asenteisiini vaikutti vahvasti innostus kilpaurheiluun. Osasin jo hyvin pienenä ihailla urheilijoita ja aina kun suomalaiset pärjäsivät hyvin, oli meillä mahtava juhlan tunne ja niitä urheilutapahtumia piti mennä elämään uudelleen omiin pihapeleihin tai paikalliselle urheilukentälle. Toiveet sille, että maamme pärjäisi  urheilukisoissa, olivat suunnattoman suuret ja samalla tavalla toiveita ja odotuksia alettiin ladata myös muille alueille - ensisijaisesti pärjääämiselle Eurovision laulukilpailuissa. Korkeakulttuuri ei minua lapsena kiinnostanut. Ihan sama, oliko joku Sibelius merkittävä säveltäjä ~ juhlavuonna 1967 (Sibbe 100 vee) Kirka oli huomattavasti merkittävämpi muusikko.

Olen ansainnut itsenäisesti elantoni jo lähes neljäkymmentä vuotta. Kotimaani lainsäädäntö on mahdollistanut sen, että huolimatta perheemme hyvin pienistä tuloista ja siitä seuranneesta taloudellisesti hyvin tiukasta lapsuudesta ja nuoruudesta, olen saanut kouluttautua niin pitkälle kuin halusin ja tehdä työtä maailman kärkiluokkaan kuuluvassa koululaitoksessa. Lapseni ovat saaneet kasvaa aikuisuuteen hyvässä ympäristössä ja ihan kuten minäkin aikoinani, he ovat voineet kouluttautua oman halunsa mukaisesti ja ovat saaneet mahdollisuuden tehdä töitä oman itsenäisen elämänsä rakentamiseksi.

Olen matkustellut runsaasti Euroopassa - en muualla. Jos lasketaan kaikki reissut yhteen, tulee minulle elämäni aikana yli vuosi maamme rajojen ulkopuolella ja kahta kertaa lukuunottamatta kaikki reissut viikon pätkisssä. Olen saanut nähdä paikkoja, joista lapsena vain haaveiltiin ja joita silloin pidettiin ihan mahdottomina toiveina. Vaikka kaikki lapsuuden haaavepaikat on nähty ja niistä on nautittu, en silti voi väittää, etteikö paluu kotimaahan olisi ollut aina kuin suuri voitto.    

kandela.jpg