Koko syksyn ja joulukuun ajan sitä odotettiin. Jatkuvien vesisateiden ja tosi lämpimien päivien ja ahdistavan pimeyden keskellä oli jo melkoisia toiveita lähetetty ilmojen haltijoille. Näillä leveysasteilla pieni pakkanen ja jonkinlainen lumipeite ovat oikeasti odotettuja asioita, vaikka toki tiedän ihmisiä, jotka inhoavat lunta ja pakkasta, mutta silti enemmistö ihmisistä luullakseni kaivannee jonkinlaista kirkasta ja valkoista talvea näiden pitkien ja pimeiden aikojen virkistykseksi.

Minä pidän talvesta silloin, kun se on kaikin puolin inhimillinen. Jonkin verran lunta ja pakkasta, mutta tällä hetkellä on kyllä annettava huono arvosana tuolle lämpötilalle. Pakkasta on nimittäin ihan liikaa. Ei tällä kelillä voi mennä juurikaan ulos ja niinpä esimerkiksi peruutimme täksi päiväksi sovitun luisteluretken Lohjalle. Meidän piti nimittäin mennä Joona, Jonathanin ja Laetician kanssa hieman kokeilemaan luistelua. Emma oli pyydetty mukaan. Pakko oli kuitenkin perua, koska on niin kylmä, että ei tästä yhtään nauti. Siis paljonko?

pakkain.jpg

Ennusteesta näkeekin, että viikonloppua kohden hellittää tuon pakkasen suhteen, ellei nyt sitten tule mitään suuria yllättäviä korkea- ja matalapainemuutoksia. Näillä pakkasilla saisi olla kyllä lunta sen verran, etteivät lähellä maanpintaa kulkevat vesijohdot pääsisi jäätymään. Sellainenkin vaara on aina olemassa.

Talvella 1986 tai 1987 oli kovia pakkasia usean viikon ajan. Siihen aikaan harrastelin juoksemista ja olihan se aika ankeaa, kun yli kahdenkympin pakkasessa kävin laahustamassa tunnin lenkin. Ei siinä muuten ollut kylmä, mutta kasvoja oli hankala suojata ja ehkä nilkat, etenkin akillesjänteet olivat kovilla, koska minulla ei ollut mitään nilkkasuojia ja lenkkarit olivat kesäsukan mitoituksella. Niinpä jalat olivat aika avoimena kylmyydelle. Kokeilin minä kerran, miltä tuntui juosta kolmenkympin pakkasessa. Lopputulos oli, että kyllähän se onnistui, mutta nahkeaa oli.

Näin kovassa pakkasessa on se hyvä puoli, että tuolla ulkona on kaunista. Puut ovat kuurassa ja vähäinen talven valo on vallan kirkas ja suorastaan säkenöivä. Sisällä on ihan lämmintä ja loppujen lopuksi nämä jäätävät kelit unohtuvat, kun ollaan taas tuossa tämän blogini tunnuskuvan hetkessä ja paikassa. Kuva on viime kesältä hieman ennen juhannusta Kreikassa, Santorinilla otettu. Tämä kuva on taas otettu tänään puolenpäivän tienoilla tästä meidän kotiovelta.

kylym%C3%A4.jpg