Tässä tarinassa selviää, että inhoan suunnattomasti oopperaa taidemuotona, mutta haluan korostaa, että kunnioitan oopperalalajien uskomatonta taitoa. Olen usein sanonut, että sydänkirurgiksi pääsee helpommin kuin oopperatähdeksi. Siinä on vinha totuus (ainakin osittain). Harrastan laulamista, mutta olen valovuosien päässä oopperalaulajien kyvyistä. Silti minun ei tarvitse pitää siitä - se on eri juttu.

Minulle oli Facebookiin linkkinä ilmestynyt Oma aika-lehdestä artikkeli, missä Keskiäkäinen mies, Jarmo Aaltonen, suitsi sanan terävällä miekalla ankarasti oopperalaulajien musisointia. En halua rikkoa tekijänoikeuslakeja ja niinpä en kopioi tätä juttua tähän sivustolle, mutta lyhyesti sanottuina herra Aaltonen pitää oopperalaulajia kermaperseinä, jotka kuulemma "kuvittelevat hallitsevansa lajin kuin lajin." Lisäksi hän sanoo, että "jos miestä tai naista on siunattu tavallista rääkyjää paremmalla äänellä ja nuottikorvalla, heistä tulee helposti oopperalaulajia."

Minä en pitänyt herra keskiäkäisen Aaltosen tarinasta. Lähtökohtahan on minullakin se, että inhoan suunnattomasti oopperaa. En enää kuuna päivänä halua mennä kuuntelemaan yhtään esitystä, vaan sijoitan rahani kilometrin pohjoisemmaksi ja menen Nordenskiöldinkadulle katsomaan HIFK:n peliä. Itse asiassa pidän mieslaulajista - etenkin tenoreista, mutta ei baritoneissa eikä bassoissakaan mitään vikaa ole. En pysty millään kuitenkaan selittämään, miksi koen vastenmielisyyttä koulutettujen naislaulajien päästessä vauhtiin. Ihan sama kuin siinä, että en voi sietää keitettyjä vihanneksia, teetä enkä sieniä, mutta ainoa selitys on siinä, että en pidä niiden mausta. En perusta tätä väitettäni oopperainhoon sepporätymaisesti ajatuksella "kuulematta paskaa", vaan ihan kunnollisiin kokemuksiin. Olen käynyt kuuntelemassa monta monituista oopperaa ja kerta kerralta se on alkanut olla aiempaa  kammottavampi kokemus.

Se, että en pidä oopperatyylisestä laulutavasta, ei kuitenkaan tarkoita, että halveksisin laulajia. Tuo ensimmäisen kappaleen jälkimmäinen lainaus antaa ymmärtää, että oopperalaulajaksi pääsee helposti, jos on korvaa ja ääntä luontaisesti. Tämä on silkkaa shittiä. Oopperalaulajan taitoihin ei kukaan yllä helposti (lukuunottamatta joitakin ihan käsittämättömiä luonnonlahjakkuuksia, mutta heitä on harvassa). Niin sanotun oikean laulutavan (kun ajatellaan taidelaulun äänenmuodostusta) löytäminen ja sen kehittely vie vuosia ja vaatii ankaraa ylläpitotyöskentelyä. Aloitin OKL:ssä lauluopintoja Vieno Roineen ohjauksella ja hän löysi minusta nopeasti tiettyjä laulutekniikkaan liittyviä asioita, joilla sain helposti äänialaani laajennetuksi. Valitettavasti tuosta vuodesta minulla ei ole yhtään äänitystä - kehittyikö ääni ja miten, mutta Vieno antoi minulle kyllä hyvää palautetta ja täydet pisteet tentissä. Jatkoin laulamista sitten konservatoriossa Kalle Kinnusen johdolla. Hän sai minut uskomaan ääneeni niin paljon, että etenkin korkeat äänet kävivät aiempaa elämää helpommiksi. Kalle oli opiskellut Matti Tuloiselan opastuksella ja sattuipa kerran niin, että Tuloisela tulla tupsahti minun laulutunnille. Hän heti siitä pyytämään, että laulapas tenori jotain ja kai minä jonkun veisun vinkaisin. Hän olisi tuolta kuulemalta ottanut minut oppiinsa Helsinkiin silloin syksyllä 1982, mutta se kaatui yksinkertaisesti taloudelliseen mahdottomuuteen. Tuloiselan tunnit olisivat olleet melkoisen hintavia ja mehän elimme silloin pelkästään minun surkealla luokanopettajan palkallani, kun Irmeli hoiti Essiä aluksi kotona. Vielä jatkoin klassista lauluoppia Vihdissä Pirkko Talolan johdolla, mutta tehdessäni niihin aikoihin ensimmäisiä nauhoituksia, totesin, että laulan sikamaisen rumasti ja lopulta päätin jatkaa tätä hommaa niillä eväillä, jotka Luoja minulle soi kohta 60 vuotta sitten. Lauluopinnoista on ollut isosti hyötyä siinä mielessä, että ääneni on kestänyt hyvin tätä puhetyöläisen rankkaa arkea, johon on sitten harrastustasolla liittynyt jatkuvaa kuoro- ja popparilaulantaa. Se työmäärä, jonka olin tehnyt vuosien 1979 ja 1986 välillä lauluääneni kehittämiseksi ei ollut mikään ihan pieni ja sittenkään en erikoisemmin kuulostanut oopperalaulajalta. Siis herra Aaltosen väite, että joku pääsee oopperalaulajaksi "helposti" on ihan hevonhumppaa ja höpöhöpöpuhetta. Kuitenkin kehtaan ihan suoraan katsoa ketä tahansa silmiin ja sanoa olevani keskitasoa musikaalisempi.

Minä kunnioitan ja nostan korkealle hattua oopperalaulajien edessä. Kuitenkaan en edelleenkään pidä siitä touhusta. Ihan kuten pop- tai rockmusaa laulavat artistit eivät kykene laulamaan oopperaa, niin yhtä lailla koomiselta kuulostavat joidenkin oopperalaulajien viritykset kevyen musiikin kanssa. Suurin osa kevyen formaatin laulajista oopperan kimpussa kuulostaa säälittävältä. Rankka rokki oopperameiningillä on ihan kummallista - kuin ketsuppia jäätelön päällä. Molemminpuolinen vierailu toisten genreissä on lopulta siis hieman huvittavaa. Minulle tulee vertailuajatus jääkiekkoilijasta ja taitoluistelijasta. Olisihan se koomista, kun joku kovan tason taitoluistelija pukisi värmeet päälleen ja juuri siinä siniviivalla ennen ratkaisevaa lämäriä yltyisi hulppeaan piruettiin tai rientäessään kiekon perään tekisi p-pisteen kaarella komean kaksoissalkowin. Toisaalta Teemu Selänne kärkipiikkiluistimilla - heh heh.

Aaltonen väittää oopperalaulajia kovapalkkaisiksi - ehkä joku onkin, mutta kuten muusikot Suomessa yleensäkin, niin pystyäkseen elämään on lehtien kansikuvissa poseeraamisen lisäksi tehtävä vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ei se mitään superglamouria ole. Yhteiskunta tukee oopperaa aika reippaasti enkä minä pidä siitäkään, mutta menee sitä tukirahaa moneen muuhunkin kummalliseen paikkaan. Jos lähdetään priorisoimaan asioita, niin yhteiskunnassamme olisi tällä hetkellä huomattavan paljon sellaisia todella välttämättömiä tukea vaativia asioita, joihin koko ooppera-, baletti-, näyttämötaide- ja yleistaidetukiraha voitaisiin laittaa, mutta kuka sen rajanvedon tekisi ja toisaalta aika moni taiteen alan työntekijä olisi silloin kasvattamassa maamme muutenkin suurta työttömien joukkiota,

Herra Keskiäkäinen näyttää ihan selvästi vain haluavan provoseerata ihmisiä ja toisaalta hän tekee sen kyllä ihan taitavasti. Tuon hänen tarinansa vastineeksi oli laulaja Waltteri Torikka vastannut hyvin. Tämä tarinani venyisi valtavasti, jos vielä alkaisin lyhennellä Torikan kertomusta, mutta hän tuo tosi asiallisesti esiin tuon laulajan arjen - ei se helppoa ole.

Siis ihan lyhyesti. Jos et pidä oopperasta, älä kuuntele. Jos et pidä oopperalaulajasta laulamassa kevyttä, niin älä kuuntele. Ja päinvastoin. Lopuksi ~ kunnioita jokaista ihmistä, joka omalla tavallaan haluaa ansaita leipänsä.