Helmikuu alkoi hieman huonosti. Selkä on kipeä ja niinpä olen rokulilla ainakin pari päivää. Pientä laahustelua täällä sisätiloissa, lukemista ja telkkarin katsomista. Kevyttä varovaista venyttelyä ja särkylääkettä ~ tuttua hommaa parin-kolmen vuoden takaa ja yleensä näistä pääsee viikossa parissa. Syylliseksi lasken viime viikolla ostamani hiekkasäkit, jotka painoivat juuri sen verran, että selkä ei tykännyt. Tällä mennään.

*******

Otsikkoni ei liity selkään, vaan ihan tarinaan. Ranskalainen. romantiikan ajan vasemmistohenkinen liberaalikirjailija Victor Hugo julkaisi vuonna 1862 hulppean opuksen - Kurjat. Keskikoulun äidinkielen ja historian lehtorimme, Leila Palonen, puhui jo 70-luvulla tästä kirjasta ja jossain vaiheessa minä jopa aloitin sen, mutta siihen maailman aikaan jätin kirjan kesken, jos en jaksanut lukea. Yli neljäkymmentä vuotta on ehtinyt vettä eri puroissa virrata sen jälkeen, kun kuulin tästä kirjasta, ennen kuin lopulta sain sen luetuksi. Opus on tavallaan raskas luettava, mutta myös hyvin mielenkiintoinen. On huomioitava, että sen käännöskin on vanha ja näin ollen kieli on käännösaikansa mukaista. Suomentajia on lopullisessa osioissa aika monta. Minulla, kuten varmaan niin monella muullakin, on kirjasta lyhennetty teos ja sekin on lähes 1000-sivuinen ja pienellä präntillä painettu. Alkuperäinen kirja on viisiosainen, mutta minulla ei ole tietoa, kuinka pitkä se originaali lopulta on. Tässä kuitenkin otos kirjan alkupäästä.

 

text.jpg

Tarinan päähenkilö on alussa kaleeriorjuudesta vapautuva Jean Valjean. Hän oli joutunut vankeuteen leivän varastamisesta nälkää näkevälle siskonsa perheelle. Kaikkiaan hän joutui olemaan vankeudessa 18 vuotta - melkoinen rangaistus ranskanpullasta. Tarina etenee Valjeanin elämää seuraten, mutta välissä on pitkiä pätkiä, että hänestä ei puhuta lainkaan. Toinen merkittävä ihminen tässä opuksessa on poliisi, Javert, joka ahdistelee Valjeania, koska tämä oli syyllistynyt pikkurikkeisiin vankeutensa jälkeen ja koska hän oli ehdollisessa, piti hänet tietenkin vangita uudestaan. Valjean ei tietenkään enää ollut innostunut kaleeriorjuudesta ja niinpä hän pakoili loppuun saakka. Kolmas merkkihenkilö on Cosette. Alkuvaiheessa hän oli vain pieni tyttö, jonka köyhä äiti joutui antamaan kasvatiksi majatalonpitäjän perheeseen. Siellä häntä kohdeltiin huonosti. Valjean oli samaan aikaan toisen kaupungin loistava pormestari ja omisti tehtaan ja Coseten äiti pääsi sinne töihin. Kun muut tehtaan työntekijät kuulivat, että nuorella naisella on avioton lapsi, järjestivät he hänelle potkut. Nuori nainen joutui huonoille teille ja sairastui pahasti. Valjean löysi naisen juuri ennen tämän kuolemaa ja lupasi etsiä Coseten ja huolehtia hänestä. Näin kävikin ja he muuttivat Pariisiin. Monen vuoden kuluttua Cosette tapasi Marius-nimisen nuoren miehen ja tarina päättyy lopulta heidän vihkimiseen. Välissä ehdittiin sotia kovasti Pariisin kaduilla ja vallankumousta haettiin tosissaan. Kirja päättyy Valjeanin kuolemaan.

Hugo kirjoitti todella vahvan poliittisen kannanoton. Hän vastusti voimakkaasti itsevaltiasta kuninkuutta ja vaati tasavaltaa ja se kyllä näkyy kirjan tekstissä, vaikka hän kylläkin kertoo asioista historiallisesti niin kuin ne tapahtuivatkin. Mitään mielikuvituksellista kuninkaan vallan kaatumista ja kansan suurta nousua hän ei tuo esiin.

kurjakirja.jpg

***********

Kurjista on tehty monta elokuvaakin. Sain Markulta lainaksi ihan muutama vuosi sitten valmistuneen musikaalileffan, jossa on aika hyvin saatu mahtumaan tarinan koko kulku kahteen ja puoleen tuntiin. Toki massiivisesta kirjasta tehty elokuva kärsii itse tarinan kerronnassa todella paljon, mutta näyttävät kuvaukset tuovat siihen sitten oman värinsä. Tässä elokuvasovituksessa on uskomaton määrä huippunäyttelijöitä ~ Hugh Jackman, Russel Crowe, Anne Hathaway ja monia muita. Musikaaliversion huippua on mahtava Claude-Michael Schönbergin säveltämä musiikki.

kurjaleffa.jpg

*********

Suosittelen tätä niin, että ensin lukee kirjan ja sitten katsoo elokuvan. Ihan sama järjestys muuten kaikilla elokuvilla. Niistä saa aina monin verroin enemmän irti, kun tuntee tarinan koko sisällön.