Jääkiekon kotimaisen Liigan suosikkijoukkueeni voitti runkosarjan itse asiassa melko ylivoimaisesti. Jos joku ei nyt sitä tiedä, niin HIFK on kyseinen joukkue. En gång IFK, alltid IFK - jo vuodesta 1968 tai jotain sellaista. Kivijärvellä kansakoulupoikana aloin fanittaa kyseistä joukkuetta ja se on pysynyt huolimatta siitä, että olen keskisuomalais-savolainen ja Jyväskylässä opiskellut. Siksi voisi kuvitella, että KalPa tai JyP olisivat minun joukkueita, mutta kun eivät ole.

Runkosarjan voittaja on tietenkin hyvässä asemassa lähtiessään pelijareihin, joihin Liigassa pääsee kahdeksan joukkuetta (= play-offs-sarjassa ensin neljä ottelua voittanut joukkue jatkaa seuraavalle kierrokselle ja hävinnyt joukkue lähtee kesälomalle). IFK pääsi runkosarjan voittajana pelaamaan ns. säälipleijareiden etukäteen heikompaa joukkuetta vastaan eli sitä, joka sijoittui sijoituksille 7-10. Tänä vuonna ko. joukkue on ollut Lahden Pelicans. Sarja alkoi HIFK:n kannalta loistavasti eli kaksi ensimmäistä peliä joukkue vei helposti ja alkoi näyttää siltä, että punanutut kävelevät lahtelaisten yli ja laittavat heidät lomalle jo suoraan neljässä pelissä. Vaan eipäs niin käynytkään. Pelicans vei ottelusarjan kaksi seuraavaa peliä ja se tarkoittaa sitä, että joukkueet pelaavat ainakin kuusi matsia ennen kuin jatkoon ja neljän parhaan joukkoon menevä tiimi on selvillä. Etukäteen oli tietenkin helppoa ajatella, että tokihan koko joulun jälkeisen ajan hyvin pelanneen IFK:n on yksinkertaista suurinpiirtein kävellä Pelicansien yli ja viedä sarja siitä vaan ja halleluuja, mutta ei se mene niin. Pleijarit ovat ihan oma juttunsa ja joka peliin on suhtauduttava äärimmäisellä huolellisuudella. Samaan tiukkaan tilanteeseen ovat ajautuneet Kärpät, jollla vastuksena on TPS ja JyP, joka joutuu taistelemaan idän ihmeen, SaiPa:n rynnistystä vastaan. Tappara laittoi eilen Lukon kesälaitumille

Eilen oli sitten vuorossa sarjan ottelu numero viisi, joka pelattiin Helsingissä. Tupa oli täynnä ja vallankin kolmannessa erässä meininki oli hulppeaa. Yleisö kannusti aivan villinä ja liekö se ollut syynä vai se, että Pelicans pelasi vajaalla, ja IFK:n kuviot toimivat, mutta joka tapauksessa hurjan kannustuksen ja huudon säestyksellä Teemu Ramstedt ratkaisi pelin tekemällä 2-1 voittomaalin kolmannen erän lopulla. Yleisö kannusti ja huusi seisaallaan ja mäiske ja meteli oli sellaista, että en ikinä ole kuullut moista Nordenskiöldillä.

ifk2.jpg

**********

Minä kykenen menemään peliin tai konserttiin tai esitykseen yksinkin ~ en välttämättä tarvitse seuraa, mutta onhan se aina kiva, jos on joku juttukaveri, jonka kanssa tuota peliä voi samalla kommentoida. Lohjalaiset kaverimme Laeticia, Jonathan ja Joona olivat seuraamassa peliä ja he olivat hankkineet minulle lipun ja niinpä olimme sitten porukalla kannustamassa suosikkiamme. Joona on 2½-vuotias ja täytyy vaan ihmetellä, kuinka hyvin hän jaksoi seurata ja olla mukana. Meillä oli loistavat paikat. Nordenskiöldillä kaikkein paras paikka on kummalla puolella tahansa melko ylhäällä ja aika lähellä punaviivan tasoa. Silloin näkee koko kentän ja näkee myös maalit. On yllättävää, miten kuyvin sen kiekon näkee sieltä piippuhyllyltäkin. Lähellä kaukalon reunaa on vaikea seurata peliä, kuten myös päissä. Näin on hyvä, kuten näistä kuvistakin voi päätellä.

ifk1.jpg