Jippii ja hurraa. Päivä on voittanut yön ja nyt jälleen saamme viettää puoli vuotta valovoimaisessa Pohjolassa. Päivät pitenevät tästä juhannukseen saakka suhteellisen hitaasti ja kunhan vaan saamme taas kääntää kelloa viikon päästä, niin illat käyvät valoisimmiksi ja kuukauden päästä alkaa olla jo se aika vuodesta, että hereillä vaeltaminen tapahtuu pääasiassa valoisaan aikaan. Nyt on jo sellainen tilanne, että saa nousta sängystä aamuisin tosi varhain, jos meinaa herätä pimeän aikaan.

Tuo kesäaikaan siirtyminen on monelle kova pala. Vaikka kyse ei ole kuin tunnin siirtämisestä eli sama kuin matkustaisi Ruotsiin, niin joillakin on sisäinen kello kerrassaan niin ankara, että siihen ei totu vaikka kuinka yrittäisi. Minä en ole niitä ihmisiä ja päinvastoin olen erittäin iloinen siitä, että iltojen saadessa valoisaa aikaa tunnin lisää, minulla on tavallaan aktiivista elämää enemmän vallankin kun lumet sulavat ja pääsee tuohon pihaan tekemään kaikkea pientä ja tarpeellista. Kunhan ilmat lämpenevät, istuskelemme Ulkohuoneessa ja hyvänä aikana (lue: kun on lämmintä) saatamme köpsätä siinä yhteentoista saakka ~ jopa puoleenyöhön.

Tänään on palmusunnuntai. Pääsiäinen on tänä vuonna harvinaisen aikaisin, kun tosiaankin koko juhla on reippaasti maaliskuun puolella. Pääsiäinenhän voi heitellä jopa kuukauden, koska sen määräytyminen perustuu täysikuuhun. Meillä se perustuu varhaiskristilliseen perinteeseen, jonka mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasauksen jälkeisestä täysikuusta seuraava sunnuntai. Kevätpäiväntasaus on siis tänään ja seuraava täysikuu ensi keskiviikkona, joten siksi pääsiäissunnuntai on viikon päästä. Viime vuonna tasauspäivän jälkeinen täysikuu oli 5.4 ja pääsiäissunnuntai siis 6.4. Vuonna 2014 täysikuu oli juuri ennen tasauspäivää ja siksi pääsiäinen oli sitten vasta huhtikuun lopussa. Tässä siis syy siihen, että pääsiäinen saattaa vaihdella jopa kuukauden aikavälillä.

Kevään tulossa on tietenkin monia hyviä juttuja, joista juuri tuo valon lisääntyminen on merkittävin. Eipähän tarvitse taas koulussakaan höyrytä heijastimen käytöstä, kun erittäin harva koululainen on enää liikkeellä pimeän aikana ja pääosin näkyvyys tuolla kylillä näin autoilijan kannalta on tosi paljon parantunut. Kevään tulossa on tietenkin sellainen hyvä juttu, että lumien ja jäiden kadotessa voi vaihtaa kesärenkaat ja kaivaa mopon ja polkupyörän esille. Noita kaksipyöräisiäkin voisi toki ajaa vaikka läpi talven, mutta onhan se kylmää ja se mikä minua - vanhaa ukkoa - siinä hirvittää, on hiekotushiekka tuossa asfaltin päällä. Se on uskomattoman pettävää etenkin mopoa kääntäessä. Jos pienet kivenmurskeet alkavat pyöriä etupyörän alla, on tasapainon säilytys vallan vaikeaa. Jäinen tienpinta on toki oma juttunsa. Pyörällä olen jo käynyt koulussa, mutta mopo on vielä visusti tuolla varastossa.

Oli nyt sitten mitä oli, niin kevätpäiväntasaus on totta ja suunta kohti kesän kirkkautta on varmaa.