Minulla on iso ilo olla mukana sellaisessa työyhteisössä, joka normaalin työn lisäksi innostuu aika ajoin tekemään teatteria. Kuten moni tietää, olen opettaja ja siksipä sitten ajattelee, että ahaa - koulun oppilaat ovat kovia näyttelemään. No, ihan niin se ei ole, vaan meillä on koulun aikuisväestön touhuama kulttuuriyhdistys (ry), joka on vuosien varrella tehnyt lastennäytelmiä ja sitten esittänyt niitä usein melko täysillekin saleille.

On tavallaan hassua, että olen ollut monessa näytelmässä tavalla tai toisella mukana, mutta en minä niitä kaikkia muista. Ihan ensimmäisen näytelmän ohjasi edellinen rehtorimme, Ilkka Moisio, joka on ollut yksi Vihdin Teatterin kantavista voimista jo tie kuinka kauan. Se ensimmäinen taisi sitten olla Lumikki ja seitsemän kääpiötä, jossa minulla oli jonkinlainen roolikin, mutta muistaakseni siinä suurempi osuus minulla oli musiikin tekemisellä. Jos en ihan väärin muista, niin soitin kaikki laulut ja taustamusat etukäteen cd:lle ja ne sitten vaan sieltä jostain laitteesta tulivat ulos.  

En ole itse asiassa koskaan ollut ihan raivoisan innostunut teatterista enkä näyttelemisestä, mutta tämän kouluporukan kanssa olen kyllä saanut kokea sen teatterin tenhon, josta moni harrastaja puhuu. Koko tämän touhun suurin rooli minulla on ollut keväällä 2005 Vaahteramäen Eemelissä, missä tehtäväni oli riehua lavalla Eemelin isänä - huutamista ja vessan hajottamista. Se oli Ilkan viimeinen ohjaustyö meillä ennen kuin hän jäi eläkkeelle ja olihan se lopulta kerrassaan hauskaa.

Vuosien 2005 ja 2010 välissä oli joku näytelmä, mutta en kyllä kuollaksenikaan muista, mitä siinä tein vai teinkö mitään. Prinsessa Ruusunen se varmaan oli ja sitä meille ohjaili silloinen englannin lehtorimme Tarja Kairikko, joka on sitten tämän jälkeen hoidellut kaikki  Pappis-ryhmän näytelmien ohjaukset, kuten nyt tämänkin kevään rosvonäytelmän.

Jos en ihan pieleen muista, niin meillä oli Tuhkimo vuonna 2010, jolloin olin vuorotteluvapaalla. Aloitimme treenit syksyllä 2009 ja kun olin silloin päättänyt anoa sen vapaan, en sitten halunnut ottaa näyttelyhommaa vapaa-aikani täytteeksi, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että tein (eli siis sävelsin) näytelmään oman musiikin. Sitten tietenkin soitin sen levylle ja sittenpä olinkin säätämässä näytelmän valoja ja musiikkeja eli pois näkyvistä, mutta en kuulumattomissa.

Vuonna 2012 olin taasen lavalla ihan sotisovassa ja tavallaan urani huipulla - olinhan kuningas. Esitimme Prinsessa Ruususen, jossa oli varmaan jälleen kerran minun soittamani musiikit, jos kohta en ole ihan varma. Jos sitten olikin, niin taustalevyltä ne tuli ne soitot - jälleen kerran. Tässä kuningatar ja minä - treeneissä varmaan, koska minulla on rillit päässä ja muistan kyllä toikkaroineeni lavalla ilman laseja.

kunkku.jpg

******

Yhdistyksellämme oli myös 2014 näytelmä ja silloin se oli Pekka Töpöhäntä. Siinä en ollut mukana millään tavalla, koska sattui se aika, että tein kaksi levyä lyhyen ajan sisällä ja olin myös varsin työllistetty ammattiyhdistyksen sihteerinä, joten katsoin kaikkein fiksuimmaksi säästää päätäni ja pysyä poissa.

*******

Viime syksynä aloimme taas puhua näytelmästä ja olin ensin kovastikin lähdössä taas ihan näyttämölle keikkumaan, mutta sitten jälleen oli pakko katsoa peiliin ja sanoa ääneen, että ehkäpä ei onnistu. Se, miksi näin oli pakko todeta on ihan oma juttunsa, mutta sen hetken kuvioissa ihan viisas ratkaisu. Lupasin sitten kuitenkin tulla hoitamaan ääni- ja valohommia, jos vain kaikin puolin kykenen ja kykeninhän minä. Kuten vuonna 2010, niin jälleen kerran linnoittaudun salin takaosaan lasikoppiin ja säätelen valoja ja äänitehosteita. Tässä rosvonäytelmässä, kuten kaksi vuotta sitten Töpöhännässäkin musiikki soi livenä Kristiina Peltosen huolehtiessa näyttelemisen lisäksi pianojutuista.

**********

Kolme iloista rosvoa on ihan juuri se tarina Kardemumman kaupungista, jonka muistan lukeneeni 1960-luvuna alkuvuosina punaisesta kirjasta. Rosvot ovat ihan kilttejä, mutta hieman syrjäytyneitä pikkurötöstelijöitä, joita sitten pääasiassa Sohvi-neiti muun kaupungin väen avustuksella kouluttaa ja heistähän tulee sitten ihan kunnon kansalaisia. Kun nyt parin viikon ajan olen ollut tuolla ääni- ja valokopissa seuraamassa treenejä ja tekemässä hommaani, niin täytyy jälleen kerran todeta, että onhan opettajakunnassa ainesta. Näyttämötyöskentely on eläväistä ja laulut soivat todella komeasti pääasiassa kaksiäänisesti. Lavastus on taas kerran aivan nerokasta ja siihen on suuresti syyllinen Markku Pakarinen (myös Thromos-yhtyeestä tuttu bassolaulajamme), joka esittää Jesperiä. Kasperin osassa on Mikko Niittumäki ja näyttämöbebyyttinsä tekee Petri Passi, joka Joonatanin kengissä ajattelee koko näytelmän ajan pääasiassa ruokaa. Sohvi-neidin reippaat kiukut puhaltaa ilmoille Jarna Vuori ja kaikki muut esittäjät saatte sitten kyllä luvan tulla katsomaan kolmena seuraavana viikonloppuna Kirkkoniemen koululle Vihtiin.

Tässä Sohvi-neiti vielä istumassa Kardemumman kaupungin laitamilla.

teatteri.jpg