Satuin aamulla näkemään pätkän tv-ohjelmaa, jonka otsikko oli sama kuin tämän kirjoituksen. En sitä jäänyt sen enempää seuraamaan, mutta koko homman idea varmaan oli sellainen, että oli kerätty joku ryhmä vapaaehtoisia, jotka sitten pistivät kaikki korkit kiinni sadaksi päiväksi ja toki tähän taisteluun sisällytettiin kaikki muutkin mahdolliset päätä sotkevat ainekset. Lääkärin määräämät jutut on kuitenkin hyvä pitää loitolla tällaisista kisoista, vaikka hyvin monet niistä lääkkeistä sotkevat kupolia pahemmin kuin pari viinilasillista. Niitä ilmeisesti annetaan kuitenkin todelliseen tarpeeseen.

Tipattomasta tammikuusta olen veistellyt useinkin. Tavallaan hyvä juttu, mutta olen sen suhteen jossain määrin skeptinen kuten myös tämän sadan päivän taisteluunkin, jos se nyt sitten taisteluksi muodostuu. Jos tipaton kuukausi tai mikä tahansa hieman pitempi ajanjakso ilman tuota herkkua tuottaa vaikeuksia, niin silloin on syytä olla huolissaan. Kuukauden kuivatus tekee varmasti jossain määrin hyvää terveydelle, mutta jos vauhti jatkuu sitten entisellään, niin onko siitä tauosta sitten mitään hyötyä siinä kuuluisassa pitkässä juoksussa.

Sata päivää on pitkä aika eli hieman reipas kolme kuukautta ja jos sen ajan kestää helposti ilman alkoholia (tai muuta päätä huimaavaa), niin ehkäpä koukku ei ole vielä napsahtanut mitenkään pahasti. Jos pystyy olemaan sen sata päivää, vaikkakin taistellen, niin osoittaahan se hyvää itsekontrollia ja tavallaan, jos sen tekee kerran, niin miksei toisenkin. Se, että jos oikeasti joutuu sinnittelemään ja kokee ahdistusta tai pahaa oloa alkoholin puutteesta, niin ehkä silloin olisi syytä hakea vastausta sellaiseen kysymykseen, jossa selvitetään suhdetta päihteisiin.

Totuus on, että meillä Suomessa litkitään tulilientä ihan liikaa. Kuinka paljon se aiheuttaa sairauspoissaoloja ja heikentää työpanosta, on luku sinänsä. Kuinka paljon vähäisetkin alkoholimäärät aiheuttavat onnettomuuksia? Ajatellaanpa lääkäreitä, ensihoitajia, rakennustyömailla ja muillakin raskaan työn alueilla olevien koneiden käyttäjiä, tehtaissa vaarallisten laitteiden käyttäjiä, palomiehiä ~ onhan näitä. Tietyissä tehtävissä on nollatoleranssi aivan ehdoton, mutta onko montakaan työtehtävää, jota voisi tehdä edes pienessä sievoisessa tai edellisen illan jälkijättöisessä. En ihan heittämällä osaa vastata.

Juodako vaiko eikö ~ kas siinä vasta pulma. Paras paikka hakea vastausta tällaiseen kysymykseen on mennä peilin eteen ja katsoa sieltä tuijottavaa tyyppiä. Peilityyppi on viime kädessä se, joka sen ratkaisun tekee.