Thromoksella on ollut tapana aina silloin tällöin kutsua ihmisiä kuuntelemaan lauluja ja samalla tutustumaan yhtyeemme ohjelmistoon. Tilaisuus on ollut maksuton ja niinpä se on sitten ollut riskiä vailla. Joinakin vuosina olen tuumaillutkin tilaisuuden alussa, että jos kuuntelija ei ole tyytyväinen kuulemaansa, hän saa pääsylippurahat takaisin. Eka kerran pidimme Ystäväillan huhtikuussa 2012 ja siitä alkaen meillä on ollut vastaava tilaisuus joka vuosi.

Olemme usein pyytäneet meidän vakiokuulijoiltamme, että he voisivat kutsua sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan meitä kuulleet. Näin aika monelle sellaiset biisit, joihin me itse olemme tavallaan turtuneet, ovatkin joka keikalla jollekin aivan ainutkertaisia. Meitä paljon kuulleille olemme kuitenkin aina tarjonneet myös uusia juttuja tai sellaisia, joita ei ole laulettu kuin ehkä yhden kerran jollain keikalla.

*************

yst%C3%A4v%C3%A4ilta.jpg

*******

Kun alamme suunnitella keikkaa, laitan Thromoksen omille Facebook-sivuille ehdotuksen biiseistä, joita lauletaan (mehän emme vedä lauluja ~ ne lauletaan). Setistä sitten toki keskustellaan, mutta suuria vaihdoksia ei yleensä tehdä. Tähän keikkaan vaihtui kaksi biisiä siitä alkuperäisestä. Toinen siksi, että porukka ei todellakaan halunnut laulaa ehdottamaani laulelmaa ja toinen siksi, että emme ehtineet treenata sitä kuntoon. Tässä sitten eilinen lista.

biisilista.jpg

*******

kokosakki.jpg

kokosali.jpg

Keikkapaikkamme, Siirilä, oli ihan täynnä. Olimme laittaneet pöydät ikäänkuin ravintolatyyppiseen asettelumalliin eli toki tilaan olisi mahtunut enemmänkin kuulijoita, mutta silloin he olisivat istuneet kuin konserttisalissa tai koulun juhlasalissa pönöttämässä. Tämä salisuunnitelma tekee tilaisuudesta rennomman vallankin, kun tilaisuus on kutsujuttu eli yksityistilaisuus ja ihmiset saavat tuoda omat juomat mukanaan (siis viiniä tai muuta sellaista).

viinit.jpg

Meillä on tapana tarjota kahvia, teetä, mehua, limua ja jotain lähinnä suolaista suuhunpantavaa, mutta oli siellä tarjolla mm. mustikkapiirakkaakin. Kun meitä on kuitenkin yksitoista laulajaa, niin kun hyvin moni tekee jotain, niin siitä tulee aika isot tarjoilut eikä työmäärä käy kohtuuttomaksi kenellekään.

********

Yleensä keikoilla sattuu kaikenlaisia kommelluksia, kuten sellaista, että sanat unohtuvat tai stemma ei kerta kaikkiaan muistu mieleen. Meillä on niin iso tämä ryhmä, että kuulija ei sitä välttämättä huomaa, mutta onhan se hieman hankalaa, jos joku toinen laulaja on esimerkiksi tottunut ottamaan äänen kiinni jonkun kaverin stemmasta ja sitten se kaveri ei laula ollenkaan tai laulaa väärin. Kyllä sitäkin tapahtuu, että laulaja laulaa kyllä soinnussa eli kuulostaa ihan hyvältä, mutta hän saattaa olla esimerkiksi terssin liian korkealla tai liian matalalla. Huomasin eilistä keikkanauhoitusta kuunnellessani laulaneeni yhden paikan kokonaisuudessaan kvartin liian korkealta. Se ei kuulostanut kuitenkaan yhtään pahalta, koska olin soinnussa sisällä. On tietty seli seli -selitys, kun kerron, että eilen emme laulaneet biisejä ulkoa. Vanhat tutut menivät kyllä ihan kunnialla, mutta uudempien ja harvoin laulettujen kanssa jouduimme pitämään nuotit matkassa. Totuus on kuitenkin sellainen, että meillä kaikilla on monista eri syistä johtuen ollut hyvin kiireinen talvi ja kevät. Harjoittelua ei ole myöskään helpottanut reippaanlainen sairastelukierre, joka on vienyt meiltä monelta laulamisen kannalta melkoisen merkittävän tekijän välillä kokonaan pois ~ siis pahimmillaan puolet meistä oli jonkinlaisen kurkkutaudin näännyttämänä. Siksi tulimme siihen tulokseen, että taataksemme laulullisesti parhaan tuloksen, otimme nuotit mukaan, vaikka se toki vie kontaktia ja hieman vähentää rentoutta.

mikkinuotti.jpg

********

Koska Thromos on a cappella-tyyppinen lauluryhmä eli siis emme käytäå soittimia, niin moniääniseen lauluun on toki päästävä tavalla tai toisella. Se on pääasiassa minun tehtäväni eli kaulassani roikkuu aina keikoilla ketjussa äänirauta, josta kuulen a-sävelen. Sen avulla on sitten kaivettava biisin lähtöäänet ja ajoittain ne ovat olleet syystä tai toisesta hukassa. Tällaisia "epävireisiä äänirautoja" on joskus ihan ammattilaisillakin. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että sitä tarvittavaa alkusointua ei saa millään tulemaan. Onneksi meillä on muitakin, jotka osaavat antaa äänet eli usein riittää,  että annan pelkän a-sävelen ~ kyllä ne laulajat löytävät ne omat äänensä. Tässä kuvassa etsin kiivaasti ääniraudastani tarvittavaa sointua. Eilen kaikki löytyivät kertayrityksellä enkä antanut edes puolen sävelaskelen heitolla mitään väärää sointua. Kuvan mukaan joku sopraanoista on kansainvälisen sormimerkin kohteena - vielä ei ole selvinnyt, kuka joutui yhtyeen johtajan mustalle listalle kesken keikkaa (heh heh).

middlefinger.jpg

***********

Vaikka meillä on vain laulua ja sitten toki rytmiluupperi eli lavalla ei yhtään soitinta, niin tarvitsemme aika reippaasti tekniikkaa. Essi osaa beatboxin perussaloja ja on itse asiassa taitava rytmin takoja ja siksi rytmitämme joitakin biisejä niin, että Essi laulaa (tai siis biittaa) erityyppisiä paukkeita, sihinöitä, rahinoita, taputuksia ja koputuksia muutaman tahdin verran ja tämä meidän luupperilaitteemme sitten toistaa niitä niin kauan kunnes se suljetaan. Luupperin lisäksi tietenkin mikrofonit, jotka liitetään yleensä kaukokaapelin avulla miksauspöytään. Valaistus on oma juttunsa. Piuhoja on kymmeniä metrejä eli siinä on etukäteishommaa runsaasti ennen kuin jokainen on oikeassa paikassa ja sopivasti asetettuna niin, ettei kukaan kompastu lavalla niihin.

mikkipiuhat.jpg

valot.jpg

*********

Tekniikka on kuitenkin pielessä, jos sitä ei osaa käyttää. Onneksi meillä on ystävä, joka kykenee lähes aina tulemaan meidän keikoillemme ja on erikoisen osaavainen. Ossi Pelttari on ihan alan ammattilainen ja vaikka hän ei ollut koskaan käyttänyt yhtyeemme omaa, hiljakkoin hankittua mikseriä, otti hän sen peruskuviot hoitoon käytännössä hyvin nopeasti. Mikserimme on 12-kanavainen, täysin digitaalinen ja sisältää kaiken tarpeellisen äänentoistossa käytettävän softan. Olen kyllä tutustunut laitteeseen, mutta siinä on melkoisen paljon kaikenlaista ja niinpä on myönnettävä, että osaamiseni perustuu siihen, että osaan kytkeä johdot paikoilleen ja pystyn säätämään äänen voimakkuuden tasot, mutta kaikenlaiset tehosteet ja esim. eq:n käyttö on vielä oppimatta. Äänentoistomies on enemmän kuin bändin jäsen - hän tekee sitä näkymätöntä duunia, joka kuuluu.

ossi1.jpg

*******

Ennen eilistä keikkaa julkaisin Facebookissa kuvan, jossa poseeraan kotona pianon ääressä. Kädessäni on äänirauta ja tekstailin siihen, että olen valmiina mieluisimpaan harrastukseeni. Tunnen olevani etuoikeutettu ja olen nöyrällä tavalla ylpeä siitä, että saan olla mukana ja johtaa tällaista lauluryhmää, joka jatkuvasti, kiireiden ja kaiken oman elämän tohinan keskellä vuodesta toiseen jaksaa ja viitsii tulla jakamaan kanssani tämän harrastuksen hetkiä ~ niin niitä tylsiä ja hankaliakin kuin näitä kohokohtia.

sakkeju.jpg