Jokainen, joka on tekemisissä minun kanssani talven aikaan, tietää, että minun kättelemiseni on kuin ostaisi kuutosen hiekkapaperia ja sillä käsiänsä hellittelisi. Kuiviin käsiini liittyy myös allergiaa, jonka pääasiallisin aiheuttaja on hartsi, mutta monet säilytysaineet, kuten hammastahnoissa oleva lauryylisulfaatti, saavat ihoni rikki ja näppylöille.

Allergiani selvisi jo 1980-luvun alussa tai paremminkin se räjähti silloin käsiin, mutta oikeasti se selvisi vasta joskus Paavon synnyttyä 1985. Alussa sain vain lievää kortisonivoidetta, jolla näppylät lähtivät nopsaan, mutta ajan myötä oireet pahenivat rajusti jopa niin, että kynnet irtoilivat ja sormieni iho tulehtui pahasti. Sitten ei terveyskeskuslääkäreiden antamat peruskortisonivoiteetkaan auttaneet, vaan vasta ihotautilääkäreiden tempuilla pystyttiin hallitsemaan alati pahenevaa ihottumaa.

Terveyskeskuksessa ei oikein millään meinattu uskoa, että iho-ongelmien perimmäinen syy on allergia. Minä aloin hiljalleen yhdistää oireiden tulemisen niille päiville, kun minulla oli teknistä käsityötä ja vasta useamman antibiootttikuurin ja lääkäriseikkailun jälkeen eräs lääkäri uskoi epäilyjäni ja pääsin tutkittavaksi allergiasairaalaan. Ensimmäiset testit menivät ihan pieleen, sillä minulle laitettiin ne allergiajutut selkään laastareiden alle ja siinä melko pian ilmeni, että olen erittäin allerginen laastarille. Kun sairaanhoitajat kuorivat selästäni pahoin infektoituneita testilaastareita pois, pyysi paikalla ollut lääkäri valokuvaajan sinne ja niinpä selkäni ikuistettiin tällaiseen herkistymätiedostoon - liekö siellä edelleen. Lopulta minusta saatiin sitten melkoinen allergikko, mutta sinänsä mielenkiintoista, että minulla on vain ihoherkkyys. En ole uskoakseni ruoka-aineille herkkä, en eläimille enkä siitepölyille. Jos kosken kosteaan mäntyyn tai kuuseen, käytän mäntysuopaa tai Tolua tai altistan käteni mainittujen havupuiden sahauspölylle, niin melkoista näppylää ja kutinaa löytyy parin päivän päästä. Opettajan työssä hankala asia on ollut liituherkkyys, mutta nythän olen jo vuosikausia saanut käyttää dokumenttikameraa eli enpä juuri koskaan käytä liitutaulua.

Viime syksynä joulun alla herkistyin taas jollekin - mahdotonta sanoa mille. Kädet kutisivat, olivat täynnä näppyjä, halkeilivat ja aika paljon oli sellaista röpelöä ja kovaksi paakkuntuneita ihokerroksia, jotka sitten repeilivät. Käytin runsaasti perusvoiteita ja myös iholääkäriltä saatua voidetta ja sain pahimman mahdollisen ihottuman pysymään kurissa eikä esim. tulehdusta tullut, vaikka rikkinäinen iho on aina altis saamaan pöpöjä.

Thromoksen laulajilta (itse asiassa MinnaP ja Päivi) sain erinomaisen hyviä ohjeita ja Päivltä jonkuin purkillisen jotain ja Irmeli osti sitten Minnan suosittelemaa jotain. Siitä lähti sitten iho paranemaan. Ilmeisesti tieto näiden lääkkeiden olemassaolosta oli riittävä, koska enhän minä ikinä muistanut niitä ottaa. Pahimmat kuivettumat ovat kovaa kyytiä kadonneet eivätkä sormet enää vuoda verta eivätkä ole edes kipeät. Ihan samoja rasvoja olen käyttänyt, mitä koko talven, mutta jonnekin ne ikävimmät sormien herkistymät katosivat. Lieneekä tässä nyt sitten auringonvalon lisääntyminen syynä? Lämmitys on toki pienemmällä eli sisätiloissa ei ole enää niin kuivaa.

Kukapa tämän tietäisi?

k%C3%A4et.jpg