Minähän olen käteisen käyttäjä. On minulla toki pankkikortti ja siinä on jopa luotollinenkin ominaisuus, jota en kylläkään yleensä käytä, mutta sattuupa nyt olemaan. Matkoilla se saattaa joskus olla jopa tarpeellinen. Pankkikorttia käytän oikeastaan vain bensa-automaatilla ja kaupassa silloin, kun en millään ole viitsinyt käydä pankkiautomaatilla. 

Se, miksi pidän käteisestä enemmän kuin muovirahasta on ihan yksnkertainen juttu. Käyn automaatilla ja katson käyttötilini saldon. Painan sen mieleeni. Voin käydä kaupassa tai syömässä ulkona tai bensaa ostamassa tai mihin sitä rahaa nyt sitten kuluukaan. Maksan lompakossani olevalla rahalla ja edelleen tililläni on se verran kuin muistan. Näin minun ei tarvitse mennä automaatille yhtenään katsomaan tilini tilannetta tai avata verkkopankkia. Siinä käyttötilillä ei koskaan ole mitenkään erikoisen paljon rahaa (no, ei sitä kyllä ole minulla missään muuallakaan), koska siitä maksetaan laskut ja kaikki suoraveloitukset ja sen sellaiset kuten säästämiset ja kaikki pakolliset. 

Kun siellä lompakossa on yleensä rahaa aika vähän, niin lähtiessäni kauppaan, katson sen tilanteen ja sitten ostelen tarvitsemiani hyödykkeitä sen mukaan, mihin minulla on varaa. Jos rahaa on tosi vähän, ostan vain litran maitoa, yhden banaanin, kaksi tomaattia ja niin edelleen. Minulle ei kaupassa käynnistä koidu ylimääräisiä matkakustannuksia, koska siitä S-Marketin ohi minä menen kotimatkallani joka tapauksessa ja se kymmenen minuutin piipahdus ei myöskään kuluta minun aikaani eikä etenkään vakavaa kauppasietokestosyndroomaani. Minähän en meinaa selvitä kaupoista ilman hermokohtausta ja siinä osiossa kaikkein pahimmat kohteet ovat 1) Ikea 2) vaatekaupat 3) vieraat kaupat. Usein maksimiaika näissä liikkeissä liikkuu viiden ja kymmenen minuutin välissä. Suosikkikauppojani ovat 1) Verkkokauppa 2) tietokoneliikkeet 3) musiikkikaupat ja 4) kirjakaupat, joissa kykenen viettämään aikaani huomattavasti enemmän kuin pahoissa kohteissa.

No niin, asiaan. Ostan siis kaupasta ostokseni, vilautan koneelle vihreää korttia ja maksan rahalla. Vaihtorahat tietenkin laitan lompakkoon. Ostokset maksavat harvoin tasan 5€, 10€ tai 20€ - erittäin harvoin minulla yhtään sen enempää. Niinpä saan palautukseksi kolikoita. Laitan ne tietenkin lompakkoni vetoketjulliseen osastoon. Lähes 60 vuoden kokemuksella tiedän kuitenkin, että kolikot repivät lompakon ja siksi pyrin mahdollisimman pian pääsemään eroon niistä. Ei, en heitä kolikoita roskiin, vaan laitan ne säästöpurkkiin.

purkki1.jpg

Purkkini on vanha Pandan lakritsipurkki - sitä minä en muista, mistä se meille on tullut, mutta on se ihan kätevä. Yleensä en ota sieltä rahaa mihinkään, paitsi silloin kun menen kirkkoon eikä minulla satu olemaan kolehtikolikoita ja sitten kun menen kaupunkiin, niin otan parkkirahaa sieltä. Muuten se saa olla rauhassa.

Tyhjensin purkin viimeksi joulukuun lopussa. Tyhjennys tapahtuu pankin (jätän mainostamatta) kolikkokeräyspisteellä, missä rahat laitetaan paksuun muovipussiin, suljetaan tiiviisti ja laitetaan sisään tilinumero, mihin rahat halutaan tallentaa. Sitten odotetaan noin viikko ja jonain hetkenä sitten tilillä näkyy uusi summa. Jouluna muistaakseni purkissa oli vajaa 450 €.

Joululomalla aloin sitten täyttää purkkia vanhaan malliin. Kaikki kolikot kelpasivat viisisenttisestä kaksieuroiseen ja hiljalleen tuo sitten alkoi täyttyä. Olisi tuonne vielä mahtunut, mutta kun peltilootassa alkaa piripinta lähestyä, alkaa se myös painaa melkoisesti enkä viitsi sitten enää kovin täyttä purkkia lähteä kuskaamaan pankkiin ja niinpä sitten yleensä vien sen lähes täytenä. Silloin saan myös purkin kannen helposti kiinni.

Viime viikolla sitten tosiaan vein purkin pankkiin ja tänään sitten tilillä oli uusi tilitys - aika hauska purkitus, 555,55€. Eipä harmita. Helpolla sain säästetyksi pikkusumman, mutta kyllä sillä jotain kivaa tekemistä keksii. Aloitin sitten saman tien purkin täydennyksen ja eipä sieltä enää pohjaa näy.

purkki2.jpg