Kun asuu vanhassa omakotitalossa, on ikuisena vaaran se, että koko ajan löytyy jotain työtä ja kaikkea pakollista vääntämistä ~ halusi tai ei. Perusnurmikkohomma on minulle suhteellisen mieluista, mutta siihen se sitten melkein jääkin. Kaikki muu puutarhassa askarointi on jotenkin vierasta minulle - kasvihommat kaikkineen ovat enempi Irmelin erikoisalaa, mutta autan häntä toki, kun vaan saan kohtuulliset ohjeet. Osaan minä kastella kukkia...

Kuten tuossa alkuviikosta jo nähtiinkin, niin Aleksanteri kävi ruohoa leikkaamassa ja minä olen jo ehtinyt myös siimaloimaan (Jussin koneella). On minulla uusi siimarikin, mutta en ole vielä ottanut sitä käyttöön, koska en ole pystynyt kasaamaan sitä. Sormet eivät kestä ruuvien kiristelyä.

Kuten tässä on jo todettu, niin luonto on aika lailla edellä ihan peruskeväitä. Monet kasvit kukkivat viikkoja ennen normaaliaikataulua tai siis pitkäaikaista keskiarvoa, kuten meidän juhannusruusu ja sireenit. Se ei nyt mitenkään ole tietenkään ongelma, mutta tiettyihin töihin on ryhdyttävä normaalia aiemmin.

Meillähän on sekä etu- että takapihalla orapihlaja-aita. Sitä joutuu yleensä siistimään kaksi kertaa kesässä. Yleensä olen voinut odotella juhannukseen asti, mutta tänä kesänä en. Aita rehotti kuin noita-akan hammasrivistö ja niinpä päätin napata sähköleikkurin ja tasata pitkät oksat. 

aita.jpg

Eipä se homma kestänyt kuin tunnin siivouksineen kaikkineen, mutta hillitön hiki tuli. Eilen oli lämmin päivä ja siellä piikkioksien keskellä ei viitsi ihan sortseissa riehua ja niinpä minulla oli pitkät hihat ja lahkeet. Hiki valui ankarasti. Olen silloin tällöin nähnyt, kun jotkut ihmiset virittävät jonkinlaiset naruhärdellit puskan päälle varmistamaan, että risukasa asettuu ihan vatupassin mukaisesti suoraan. Minä olen laiska. Vetelen puskaa nurin ja käyn välillä tieltä katsomassa, näyttääkö hyvältä. Jos ei näytä, niin ei se mitään ~ pääasia, että on poikki ja vähän leikatun näköinen. Kyllä se siitä parissa viikossa tasaantuu. Ei se minun mielestä pahalta näytä.

aita2.jpg

**************

Meidän posti tulee peltilootaan tuon meidän talon takana näkyvän talon taakse. Siis posti on haettava ainakin 50 metrin päästä. Rasittavaa. Se on erikoisen rasittavaa aamuisin kellon 5.30, kun on pimeää, kylmää ja taivaalta tulee vaakasuorassa lunta. Vaan minkäs voit, kun aina silloin tällöin sinne jotain tulee jopa näinäkin aikoina. Siis muutakin kuin laskuja. Mainosten määrä väheni kuitenkin huomattavasti, kun laitoimme lootaan pienen kyltin. En ollut aluksi mitenkään varma, kuinka kielto pelittää, mutta ihan hyvin se toimii. Hyvin harvoin siellä mitään sellaista kahden kilon mainoskasaa on ~ jos enää koskaan. 

loota.jpg