laukku2.jpg

Oli siis tullut taas SE päivä. Päivä, jolloin olin lentämässä sinivalkoisin siivin Kreikan saaristoon ja siellä tietenkin Santorinille. Miksi niin tietenkin? Yksinkertaisesti - ihan kuten kahvista, jätskistä, lihapullista, Club for fivesta, Juha Tapiosta, Nissanista, uimisesta, saunasta, jääkiekosta, Criminal Mindsista - minä pidän Santorinista. Ihan kuten ne kymmenet puhlareihin (Puhelinlangat laulaa) soittelevat ihmiset tykkäävät mökeistään ja menevät vuosi toisensa jälkeen sinne ja tekevät samat asiat, niin juuri täsmälleen samoin minäkin teen Santorinilla samat asiat joka reissulla, otan kuvia ja videoin ja sittenkin jokainen reissu on ihan oma juttunsa. Olin tätä matkaa jo hieman varronnutkin, kun tuo varauspäivä sattui olemaan lokakuun 29. viime vuonna. Siihen tuli nopean varaajan etua ja muitakin alennuksia eli ei mitenkään kallis matka.

*******************

Lähdettiin kotoa iltapäivällä puoli kahden maissa. Lennon oli määrä lähteä vähän yli kolme ja melkein se olikin aikataulussa. Laukun olinkin jo vienyt ja lähtöselvityksen hoitanut edellisenä iltana mennessäni hakemaan tytärtäni stadista. Niinpä en ihmeesti ehtinyt lentokentällä toilailla. Paikkani oli vihoviimeinen eli rivillä 36. Onneksi sain paikan käytävän vierestä. Siinä ei ole niin ahdasta ja kun vessakin sattui olemaan ihan vieressä, niin pääsin jaloittelemaan ja hieman asioimaankin.

*********************


Santorinille saavuttiin kutakuinkin aikataulussa ja kun vielä lentokentällä sattui olemaan tosi hiljaista, niin sieltä päästiin äkkiä liikkeelle ja Kamariinhan on lyhyt matka ja niinpä olin hotellilla ennen kahdeksaa. Kreikan lämpötila tuntui olevan ihan toista kuin kotimaan kelit, vaikka lähtiessä olikin ihan kaunis ja mukavan lämpöinen kesäpäivä.

Hotellini Hippocampus - sama pytinki, missä oltiin viime vuonna vanhimman tyttäreni ja hänen perheensä kanssa.


hippo.jpg


Henkilökunta oli vastassa ja hyvin minut muistivat, koska heti tervehtivät kreikaksi ja kyselivät kuulumisia. Sain huoneen 11, joka on tässä ihan uima-altaan vieressä ja sijainniltaan tosi kiva. Nämä huoneet tässä alakerrassa nyt eivät ole kovinkaan kaksisia, mutta minulle kelpaa. Matkapakettiini kuuluu aamiainen, joka tässä hotellissa on runsas ja sillä pääsee hyvään alkuun ja pitkälle päivää eteenpäin. Ilma oli lämmin, aurinko paistoi vielä tuolla vuoren takana ja meri oli häkellyttävän tyyni.

breakfast.jpg

**************

 

Kun pääsin huoneeseeni, vaihdoin pikaisesti leningin kepeämpään ja lähdin liikkeelle. Ihan ensimmäiseksi menin tapaamaan mopomiestä eli Alekosia. Hänen duuninaan on vuokrailla mopoja, mönkijöitä ja moottoripyöriä. Jutustimme hetken, mutta hänelle tuli asiakkaita ja sovimme tapaavamme myöhemmin. Sitten lähdinkin rantakatua pitkin kohti ensimmäistä ruokailupaikkaani, joksi olin valinnut jo lentomatkalla Saliveroksen.

salivero.jpg

Kyseinen taverna on minulle tuttu jo leirikouluvuosistani, koska sen takana on moneen otteeseen leirikoulua palvellut rouva Nicolinan omistama Nicolina-hotelli. Kuulin sittemmin, että Nicolina on muuttanut Ateenaan eli sitä perinteistä ja kivaa perhehotellia ei enää ole. Saliveroksen väki toki muisti minut hyvin ja huolimatta lauantai-illan kiireestä, he ehtivät vielä jopa jutustella hetken.

 

Ruoka olikin sitten se tärkein asia. Valitsin tomaatti-kurkkusalaatin ja spagettibolognesen. Ihan hyvää oli, mutta ei ehkä parasta, mitä olen saanut - hieman oli kastike vetistä. Saliveroksen tunnelma on kuitenkin kerrassaan mukava - tuolit ja pöydät ovat vanhanaikaisen kreikkalaisia ja siellä on vähän sellainen pysähtyneisyyden tuntu.

11061.jpg11062.jpg

 

Ruuan jälkeen hiivin hotellille. Väsy oli ankara ja kävinkin pian nukkumaan.

11064.jpg11063.jpg