Heräsin aikaisin - ennen seitsemää, mutta hyvin nukkuneena ja pirteänä. Aamiainen tarjoillaan Hippocampuksessa periaatteessa 8-10, mutta kyllä siellä kaikki oli kutakuinkin valmista jo puolen maissa. Otin hyvin konservatiivisesti kolme juusto-kinkku-kurkku-tomaattileipää, mehua, kahvia, hieman munakokkelia ja pienen nakin. Kahvia santsasin, mutta muuten kyllä uskoin pärjääväni tällä annoksella (kuten sitten todella pärjäsinkin).

***********************

Aamiaisen jälkeen viisikymppistä nahkaan.

50.jpg

Minä olen vaalea ja enemmänkin punastun kuin rusketun ja siksi suojaan ihoani a) vaatteilla ja b) korkeaoktaanisilla suojavoiteilla. Pakkasin reppuun kamerat ja ison pullon (1,5l) vettä ja suunnistin tuohon lähikauppaan, mistä ostin leveälierisen hatun. Leveälierinen jo edellä mainitusta syystä johtuen.

hat.jpg

 

Kun varustus oli kunnossa, alkoi testimatka. Olen puolihuvikseni sanonut, että jos en jaksa kiivetä "Piilokirkolle", niin alkaa olla eläkkeen aika. Se kirkko ja sen takana oleva luola tulivat tutuiksi leirikoulujen aikaan ja yhtään Santorinin reissua en ikinä kuunaan ole tehnyt käymättä siellä. Hieman tuon paikan yläpuolella olen aikanaan kauan sitten kirjoitellut tekstiä lauluuni "Pilvet allani kulki". Kirkko siis sijaitsee tuolla rinteellä suhteellisen korkealla ja mikään kuva ei kyllä ihan oikeasti kerro, kuinka jyrkkä tuo taival oikeasti on. Seinämä on sangen pysty ja vaikka siihen on tehty hyvä kiemurteleva polku, niin ei siinä mitään liukuportaita ole.

12061.jpg

12062.jpg

Keväällä 1995 ensimmäisen leirikouluni aikaan juoksin mäen ylös - nyt meni vähän hitaammin, mutta meni kuitenkin eli ei vielä kiirettä eläkkeelle. Jalkoihin koski, mutta ei älyttömästi ja olin varma, että pääsen myös alas kunnialla, kuten tapahtuikin. Istuskelin siellä melkoisen tovin, luin kirjaa ja ihailin maisemaa. Päivästä oli tulossa kuuma ja olinkin tyytyväinen, että ymmärsin lähteä mahdollisimman varhain, muuten olisi tullut suru puseroon hien lisäksi.

piilis.jpg

**************

Päästyäni alas tuolta Profitis Iliaan rinteeltä, lähdin ensimmäiselle uinnilleni. Koska olin kuumissani, ensi kosketus veteen oli melkein hyytävä, mutta aika nopsaan totuin siihen ja oikeastihan meri on jo tähän aikaan vuodesta hyvinkin lämmintä. Oli mukava puljata.

 

Seuraavaksi olikin aika syödä jotain. Suuntasin rantakadun vuoren puoleiseen päähän ja hain STOP-pikaruokapaikasta Kreikan lomien ehdottoman ykkösvälipalan - jiropitan (Γύρος πιτά) , jossa on kaikkea tarpeellista.

stop1.jpgstop2.jpg

On iso leipä, lihaa (valinnan mukaan possua tai kanaa), tomaattia, sipulia, tsatsikia, kurkkua, perunaa ja jotain kai muutakin, mutta pääosin näitä.

12065.jpg

Oikeasti ihminen selviäisi viikon Kreikassa ilman muuta ruokaa saamatta mitään puutostautia, mutta pitkän päälle moinen ruokavalio alkaisi varmaan tökkiä. Näin harvakseltaan kerran vuodessa Kreikassa käynti ei kuitenkaan uskoakseni sekoita ihmisen elimistöä, vaikka yhden pitan joka päivä popsisikin.

'**********************

Syötyäni pitan, kävin ostamassa kuusi postikorttia, jotka sitten hieman myöhemmin kirjoitin ja postitin. Tällä erää tein sen ratkaisun, että laitan kortin vain lähisuvulle eli hieman pienempi postipaketti lähti kuin joskus ennen. Nykyään tulee niin paljon laitelluksi viestejä, että ne kortit ovat alkaneet jäädä.

 

Kun olin syönyt, päätin lähteä bussilla Thiraan. Itse asiassa oli tarkoitus mennä katsomaan yhtä museota, mutta Thirassa oli aivan uskomaton ihmisryysis ja minua alkoi hermostuttaa se touhu. Kävelin kuitenkin vähän matkaa calderan reunakatua, missä oli rauhallisempaa. Eipä se Thira minua niin ihmeesti yleensä innosta, kun siellä on vaan niitä kauppoja ja ahtailla kujilla paljon ihmisiä. Toisaalta näköala calderaan on sieltä kyllä ihan uskomaton ja esimerkiksi kävely satamaan aasinjätöksiä ohitellen ja sitten paluu "hiihtohissillä" ylös kaupunkiin on ihan oma lukunsa. Viime kesänä käveltiin vävymiehen ja tyttärenpoikien kanssa alas ja sitten tultiin hissillä ylös. Varmaan nyt tällä kerralla jaksoin olla tunnin kaupungissa, kunnes sitten palasin tänne Kamariin ja melkein nukahdin bussiin.

12068.jpg12067.jpg12066.jpg

 

Lepäilin sitten hetken hotellilla, tein pikaisen uintireissun rantaan ja kävin syömässä kreikkalaisen salaatin eli siis horiatikin tuossa sadan metrin päässä hotellistani sijaitsevassa rantatavernassa, jonka nimi on yksinkertaisesti Family Taverna.

family.jpg

17066.jpg

**************

Sitten seitsemältä kiipesin tuonne kylän korkeimmalle hotellille, Argoon, tapaamaan leirikouluaikaista tuttavaani, Ristoa. Siinä menikin kaksi tuntia parvekkeella istuessa ihan niin leirikoulua muistellessa kuin muissakin asioissa. Sieltä sitten menin tuohon hotelliani vastapäätä olevaan Myth of Santorini-tavernaan ja söin souvlaki kotopoulon eli siis kanavartaan. Olipa sitten muuten tosi hyvää.

mythofsanto.jpg

120611.jpg

 

Syötyäni jäin sitten vielä hetkeksi aikaa kolmen hotellissamme asuvan ihmisen kanssa jutustamaan tuohon hotellibaariin. Ilmenikin, että yksi heistä on vielä pari vuotta sitten ollut Vihdissä töissä ja noita yhteisiä tuttuja löytyi sangen nopsaan.

 

Lueskelin vielä aika pitkään, kun oli taas niin jännä kirja, etten osannut keksiä lopetukseen sopivaa hetkeä. Lopulta oli pakko luopua, kun silmä painua väkisin umpeen. Maanantain puolelle siinä kuitenkin mentiin.