Ei taaskaan mikään yllätys, että heräsin varhain - itse asiassa heräsin yöllä suurinpiirtein puoli viideltä. Sitten ei enää nukuttanut, mutta onhan noita kirjoja. Ulkona oli ihan pimeää ja hiljaista, mutta en viitsinyt lähteä ihmettelemään, kun ovet olisivat kolisseet ja ehkä häirinneet muita. Niinpä lueskelin aika pitkään ja sitten taisin hetkeksi vielä torkahtaa, mutta aamiaisella olin kyllä hyvinkin kahdeksan maissa.

Aamu oli hyvin tuulinen ja naapurihuoneen rouva sanoikin, että meri aaltoaa oikein huolella. Totta puhui ja tuo tiistaipäivä jäikin sitten uinnin osalta väliin. Pientä kuntoilua kuitenkin kaipasin ja niinpä lähdin kävelemään Thiran tietä. Pysähdyin juomatauolle ulkoilmaleffateatterin kohdalle ja sitten käyskentelin lopulta Mesa Gonian risteykseen, missä käännyin peltojen läpi kulkevalle tielle ja reippaan tunnin lenkin siinä tekaisin. Tuuli tuntui yltyvän, joten en sitten viitsinyt lähteä mopoilemaan, mitä touhua olin jo harkinnut, mutta päätin siirtää.

Puolenpäivän tienoilla tuuli entisestään yltyi ja alkoi jo pilvistyä niin, että aurinko ihan katosi näkyvistä. Ei täällä silti kylmä ollut, mutta jossain vaiheessa parvekkeella istuessani minun piti laittaa pitkähihainen paita - ei kuitenkaan pitkiä housuja. Istuin partsilla lukemassa ja muutama tippa vettäkin satoi.

***********

"Päivän pitan" söin rantakadulla Taverna Alexiksessa. Ei näitä erikoisemmin pysty erottelemaan - enimmäkseen yhtä hyviä kaikki ja sopivasti täyttäviä.

pitatiistai.jpg

alexis.jpg

Istuin sellaisessa avopaikassa missä on katos ja vähän tukipuita ja siinä sitten tuuli posotti niin rajusti, että henkilökunnan oli ihan pakko laskea sellaiset muovisuojat alas ja niidenkin kanssa oli oma ongelmansa, kun tuuli tarttui niihin laskuvaiheessa. Tuon ruokahetken jälkeen kävelin rantakadun kaupat läpi, kun vanhin tyttäreni toivoi omalle tyttärelleen räpylöitä, mutta eipä löytynyt. Loppujen lopuksi illalla löysin juuri sopivat älpyrät hotellini vierestä. Siis ihan turhaan tein shoppailua, kun olisin voinut kävellä suoraan lähimpään putiikkiin. No, tulipa nähdyksi, että Kamarin kaupoissa ei ole mitään, mikä minua kiinnostaisi.

***********

Kun se tuuli oli kaikkiaan niin ankara, niin en minä sitten oikein ihmeellisiä asioita päivän aikana osannut tehdä. Lueskelin pääasiassa, kävin juomassa latten ja nukuin pienet tirsat. Kävin salaatilla tuossa naapuritavernassa (Myth of Santorini) ja taas lueskelin. Täällä jopa sateli hieman, mutta ei niin paljon, että sitä olisi voinut sateeksi kutsua - enemmänkin pikku ripaukseksi.

mythofsanto.jpg

14061.jpg

 

***************

Illalla kahdeksan maissa kävelin sitten rantakadun vuoren puoleiseen päähän syömään Irinin tavernaan. Siinä kadulla tapasin vielä Riston, hänen vaimonsa ja heidän ystävänsä. Hetken aikaa juteltiin ja sitten minä jäin syömään. Tällä kertaa otin soutsukakian ja vettä. Irinin tavernaa kehutaan monissa nettikeskusteluissa eikä suotta. Hyvä palvelu ja hyvä ruoka. Ravintola on perustettu vuonna 1965 ja sikäli kuin olen ymmärtänyt, on perustaja edelleen päivittäin seuraamassa tapahtumia. Tämä vanha rouva, varmaankin Irini nimeltään, lähti paikalta pois minun vielä syödessäni ja siinä hän jotain sanoi minulle muovisen tuulisuojan läpi, mutta en sitä kyllä kuullut. Vilkutin kuitenkin ja kiitin hyvästä ruuasta.

irini.jpg

14062.jpg

Ilta jo pimeni ruokailun aikana ja melkein läpi tuulen ja tuiskun, siis ilman tuiskua, hiippailin hotellille. Siinä meni loppuilta lukiessa ja naapurihuoneen kaverin kanssa höpistessä.