Nukuin koko viikon syvimmät yöunet ja heräsin vasta seitsemältä. Näin reippaan raikasta nukkumista ei olekaan pitkään aikaan tapahtunut eli ehkä loma alkaa tehdä tehtäväänsä. Seitsemän tunnin unet minulla ovat aika harvinaista nykyään.

Söin perinteisen aamiaiseni perinteisellä paikallani. Tuossa pihan penkeillä on yksi paikka, mihin aurinko ei ihan kauhean kovasti koilota juuri siihen aikaan ja niinpä siinä on oikein kiva istuskella.

****************

Syötyäni aamiaisen lähdin sitten tekemään vuoren valloitusta. Viisaasti tein eli kävelin hyvin hitaasti ja pidin juoma- ja istahdustaukoja aika monta kiivetessäni tuota serpentiiniä ylös. Kävelijöitä oli tosi vähän eli kun sanotaan, että Santorinilla on hirveästi turisteja ja joka paikassa ahdasta, niin se ei kylläkään pidä paikkaansa ihan joka notkossa ja polulla. Varmasti tämän loppuviikon aikana reippaasti kohonnut lämpötila sai ihmiset miettimään toisenkin kerran pitkää kävelylenkkiä, mutta ainahan näille reissuille tulee ihmisiä, jotka haluavat lenkkeillä joka päivä ja jotkut kävelevät helpostikin yli sata kilometriä viikon aikana, vaikka olisi kuinka kuuma. Helteellä sitten pitää vaan muistaa sopiva vauhti ja ennen kaikkea muistaa juoda vettä.

17062.jpg

Kävellessä tuli kyllä aika taivaallinen hiki, sanoisinko jäätävä, mutta silti selvisin mäen päälle uskomattoman helposti. En olekaan vuosikausiin kävellyt sinne ja se, mitä seuraavaksi keksin tehdä on kyllä vielä harvinaisempi juttu. Edellisestä kerrasta on hyvinkin yli kymmenen vuotta. Hiippailinkin nimittäin Perissan puolelle sinne johtavaa polkua pitkin. Se polku on hiukan hankalakulkuinen muutamassa paikassa, mutta kun katsoo tarkkaan jalkoihinsa, niin eipä siellä mitään hätää ole. Pääosin kulkuväylä on kuitenkin helppo taivaltaa. Sellainen harmi kuitenkin sattui, että tuuli pahalainen nappasi minun hatun. En yhtään tykkää olla auringossa ilman päähinettä, joten hetken minulla oli dilemma. Hatun hakeminen olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Sen verran pahaan paikkaan se putosi, että sinne könyäminen olisi saattanut olla vaarallisempaa kuin pääkopan liiallinen auringolle altistuminen. Sitten keksin, että minullahan on hikiliina kaulassa. Kietaisin sen pääni ympärille kuin Juljaana-mummolla aikanaan ja matka taas jatkui.

17064.jpg17065.jpg

Perissassa olen käynyt monta kertaa ja niinpä en viitsinyt jäädä siihen ihmettelemään, vaan hyppäsin bussiin, joka sopivasti sattui tulemaan. Täällähän bussit menevät aina pikkukylistä Thiraan, jossa sitten kävi myös yhtä hyvä tuuri, kun Kamarin bussi oli juuri lähdössä. Jos nyt joku ei tiedä, niin täällä on edelleen vanhanaikainen rahastajameininki. Maksun kerääjät ovat kyllä tosi taitavia kulkemaan ahtaalla bussikäytävällä ja toimivat lippua maksettaessa tosi ripeästi. Varsinkin Perissan bussissa oli rahastajana melkoinen superpallo - nuori mies, joka melkein juoksi ottaessaan rahat ja antaessaan tiketin.

************

Astelin sitten suoraan Kamarissa Jorgokseen syömään "päivän pitan", vaikka oli hirveä hiki ja suihkua kaipaava olo. Pitan jälkeen menin, en suinkaan suihkuun, vaan uimaan. Nyt kun lämmöt pyyhkivät reippaasti kolmessakympissä, kaipaa kyllä uintia, mutta sekin on tavallaan turhaa, koska hetken päästä on taas jäätävän kuuma. Ei se mitään - meressä on kiva kelliä.

Uinnin jälkeen istuin taas lukemaan ja kirjoittamaan. Jos ei ole pianoa, niin nämä mainitut toimet ovat parhaimpia ajanviettotapoja sisätiloissa meikäläiselle myös kotona. Siellä vaan tulee se soittohomma aina mukavasti väliin. Jos nyt tässä vaiheessa ihmettelette, että mitä hiivattia minä täällä oikein kirjoitin, niin en mitään sen ihmeempää kuin tätä matkakertomusta. Kirjoittaessani katselin aina kuvia sekä kännykästä että kamerasta, jotta jotenkin sain aikajanan kohdalleen.

kirjoittelu.jpg

 

Päivän horiatikin kävin syömässä taas tuossa Family tavernassa ja varmaan turha sanoa, että oliko hyvää. Sitten vielä uimaan ja vaikka lilluin siellä meressä pitkään, en taaskaan palellut. Täällä siis todella alkaa olla "καλός καίρος". Uinnin jälkeen nappasin taas tuosta kulmakuppilasta latten.

18064.jpg

 

Selvittyäni uintireissusta kävin tuossa läheisessä kaupassa ja ostin vaimolleni yllärituliaisen. Samalla reissulla kävelin eessuntaassun ja nappailin kuvia sieltä ja täältä ja videoin myös.

************

Illan jälleen pimetessä suuntasin syömään. Tällä kertaa menin Alismariin, koska se on erinomaisen hyvä ja siellä on mukavat tarjoilijat. Illan ruokani sisälsi alkupalaksi taramosalatan ja pääruoaksi stifadon. Ei tarvinne mainita muuta.

alismari.jpg17069.jpg

 

Syönnin jälkeen jaksoin hetken aikaa lukea sekä Facebookia että kirjaa ja hieman vielä täydentää tätä kirjoittelua. Runsas väsy iski kuitenkin puolenyön pinnassa ja siitäpä sitten pikaisesti nukkumaan.