Televisiossa on jo useana vuonna esitetty sarjaa suomalaisista artisteista laulamassa toistensa lauluja. Kyseinen ohjelmahan on nimeltään Vain elämää. Ensimmäistä tuotantokautta en seurannut, vaikka katsoin joitakin jaksoja, mutta siinä vaiheessa en vielä syttynyt siihen. Siitä eteenpäin olen katsonut kyllä ohjelmaa ihan säännöllisesti, vaikka en ihmeemmin ole kaikista artisteista pitänytkään ihan kympillä. Tähänastisista ohjelmaan osallistuneista laulajista ja lauluntekijöistä minua ovat miellyttäneet erityisesti Juha Tapio, Pauli Hanhiniemi, Paula Vesala, Maarit, Anna Abreu, Elastinen,  Anssi Kela, Antti Tuisku (yllättäen) ja Pave Maijanen. En ole kuitenkaan ollut muihinkaan Hirvensalmen rantamökillä esiintyneisiin tekijöihin mitenkään pettynyt - joskus hiukan hämmästynyt, mutta eihän kaikesta voi pitää.

Viime viikolla Facebookiini ilmestyi uutinen, jossa kerrottiin tämän kesän filmauksiin ja sitten syksyllä nähtävään ohjelmaan osallistuva kaarti. Ilahduin kerrassaan. Iloisiin lauluveikkoihin ovat päässeet Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska, Anna Puu, Chisu, Hector, Mikael Gabriel ja Mikko Kuustonen. Kuvittelen ja uskon pitäväni tällä kertaa erikoisen paljon ohjelmasarjasta, koska esiintyjinä ja laulajina pidän heistä kaikista, paitsi Mikael Gabrielista ja tämä sen takia, että en tunne herran musiikkia, koska rap ei toistaiseksi millään muotoa ole ollut minun juttuni. Toivon, että hän avaa silmiäni enemmän ko. taiteen puoleen, koska Elastinen on jo päässyt hyvään alkuun minun kasvattamisessa. Silti en vieläkään omista yhtään rap-levyä ja kun en juurikaan kuuntele Spotifya enkä sellaisia radiokanavia, joista rappia tulee, niin se on pelkästään omaa vajavuuttani, etten tunne rap-genreä.

Menemättä nyt muihin ohjelmassa mukana oleviin, haluan kuitenkin kertoa ilahtuneeni erityisesti Mikko Kuustosen läsnäolosta. Olen pitänyt hänen musiikistaan ja esiintymistavastaan siitä alkaen, kun näin hänen videonsa biisistä "Kaktusviinaa" - sen videon, missä hiukan jäykkä kaktus innostuu litkimään tequilaa Mikon laulaessa dobrolla kompaten. Herra Kuustonen on ollut suosikkilaulajieni ja lauluntekijöiden top10:ssä siitä alkaen ja yhä edelleen, vaikka muusikon ura onkin toistaiseksi hiljentynyt ja viimeisestä studiolevystä lienee kohta 10 vuotta. Livenä näin Mikon eka kerran 1993 marraskuussa ja sen keikan jälkeen olen hyvin usein ollut kuuntelemassa häntä joko pienen porukan tai hiukan massiivisemman bändin kanssa. Meillä oli suuri ilo saada hänet keikalle koulullemme syksyllä 1994 vähän sen jälkeen, kun olimme päässeet muuttamaan Pappikselle. Tuolla keikalla hän kertoili matkoistaan kehitysmaissa siihen samaan sutjakkaaseen tapaansa, jolla hän myös spiikkaa keikkansa. Raahailin ystäviäni ja jopa ammattiyhdistyksemme porukkaa kuuntelemaan häntä keikoille eri puolille Helsinkiä - mieluiten Tavastialle ja tokihan palaute oli aina hyvää. Keikat olivat aina hyväntuulisia ja melkeinpä enemmän jäin kuuntelemaan niitä biisien spiikkauksia ja seuraamaan bändiläisten toimintaa lavalla kuin itse sitä musiikkia, joka taas oli tullut levyiltä tutuksi.

Mikon musiikki ei ole monimutkaista sointumaailmassa kikkailua. Jos säestelee hänen biisejään kitaralla, löytää itsensä hyvin usein pyörittelemästä samoja kuvioita, mutta ehkä se onkin syy, miksi ne biisit tuntuvat niin hyviltä. Melodiat ovat selkeitä ja jäävät mieleen helposti. Sanoittajana Kuustonen on taidokas, vaikka jotkut lauluista pyrkivätkin melkoisiin sfääreihin, mutta ne muutamat maailmoissa vaeltelevat laulut ovat arvoituksellisia ja sisältävät paljon asiaa, eivätkä avaudu hetkessä, vaan laittavat kuulijan oikeasti pohtimaan, mitä syvällistä songwriter oikein on tehnyt. Olen alusta alkaen pitänyt myös Mikon äänestä. Laulajaan kiinnittää toki heti huomionsa, kun kuulee hänen äänensä ensimmäistä kertaa. Mikko lienee keskiääninen baritoni ja helposti tunnistettavissa - oli biisi nyt mikä hyvänsä. 

Olen tehnyt muutamista Kuustosen lauluista kuorolle ja lauluryhmälle sovituksia. Koska biisit ovat melodisesti ja soinnullisesti selkeitä, on niiden tekeminen ollut tavallaan hyvin helppoa. Ongelma on se, että silloin juuttuu toistamaan tiettyjä kuvioita luuppina ja hyvästäkin biisistä voi tulla tylsä. Minulla on se vaara olemassa, koska olen vain harrastelija niin kuoronjohtajana kuin sovittajanakin, mutta ei niissä pahempia mokia ole tullut. Lauluyhtyeemme on levyttänytkin kaksi Mikon tekemää laulua (Enkelit lentää sun uniin ja Oi naiseni). 

Kuuntelin tänään kesäloman alkamisen kunniaksi kaksi Mikon levyä (Abrakadabra ja Musta jalokivi), ja leikittelin ajatuksella, että jos olisin Vain elämää ohjelmassa, niin minkä laulun laulaisin hänen ohjelmistostaan. Eipä tuota kauan tarvinnut miettiä ~ Aurora-albumilla on upea biisi Kylmä kuningatar, joka iskee suoneen joka kerta, kun sen kuulen. Toivoa sopii, että joku ohjelman laulutovereista olisi iskenyt kyntensä kuningattaren niskaan.

Odottelen nyt suurella mielenkiinnolla televisiosarjaa ja jos se kuulostaa yhtä hyvältä kuin esittäjäporukkansa antaa odottaa, niin ehkä hankin ensimmäistä kertaa liput myös Vain elämää-livekonserttiin sitten joskus tv-sarjan esittämisen jälkeen. Lieköhän nuo keikat joskus joulun ja uuden vuoden tienoilla. Sitä odotellessa valmistaudun ensi viikon Club for fiven keikkaan, mutta siitä sitten tuonnempana.