Viime aikojen uutisointi on jälleen kerran herättänyt monenlaisia puheita. Some-maailman helppous saa ihmiset (kuten minutkin) kirjoittamaan tuntemuksistaan. Asioista ollaan puolelsta ja vastaan, mutta todella paljon tämä helppo kirjoittelu nimimerkkien varjossa ja myös omilla nimillä suoltaa hyvin raskaita kannanottoja, joihin vääjäämättä törmää, vaikka ei haluaisikaan.

On aivan selvää, että kansakuntamme reagoi turvapaikanhakijoihin ja muista syistä Suomeen muuttaviin ihmisiin. Olisi kummallista, jos asiasta ei puhuttaisi. Ne ihmiset, jotka hakevat turvaa Suomesta ja muualta Euroopasta tulevat täysin eri maailmasta kuin me täällä Pohjan perukoilla olemme oppineet näkemään. Hyvin suuri osa meistä suomalaisista hyväksyy kansainvälisten sopimusten ja Suomessa virallisten päätösten perusteella tapahtuvan auttamisen, mutta valitettavasti joukossamme on paljon sellaisia, jotka kaikin mahdollisin tavoin yrittävät kiihottaa kansaa vastustamaan lähimmäistemme auttamista. Suurin osa turvapaikkaa hakevista on varmasti aivan aidosti pakomatkalla epäinhimillisiä ja hengenvaarallisia oloja, mutta valitettavasti joukossa on heitäkin, joilla mahdollisesti on rikostaustaa ja sellaisia, jotka ovat osin tietämättömyyttään ja osin tarkoituksellisestikin syyllistyneet rikoksiin. Siksi en ihan hirveästi ihmettelekään sitä, että vastustusta on. Totta on sekin, että Suomen taloustilanne on heikohko ja tekemistä riittäisi täällä ihan tarpeeksi, mutta toisaalta maamme on edelleen yksi Euroopan vauraimmista maista ja tiettyyn pisteeseen saakka voimme aivan mainiosti vastaanottaa maahamme hakeutuvia turvaa etsiviä ihmisiä. Järkyttävää on se, että jopa maamme korkeimmassa päätös- ja toimeenpanovaltaa ylläpitävässä laitoksessa on demokraattisella vaalitavalla valittu sellaisia ihmisiä, jotka laukovat aivan järkyttävän rasistisia mielipiteitä. Kun joku tavallinen Masa Meikäpoika laukaisee jollain Suomi24-palstalla kovasanaisen mielipiteensä, voidaan helposti uskoa, että moinen ajattelumalli on tietämättömyyden, vähäisen koulutuksen ja propagandististen julistusten ja julkaisuiden aikaansaamaa uhoilua. Kun meidän eduskuntamme vaaleilla valitut edustajat heittävät julkisuuteen lähes tai jopa rikosoikeudellisesti tuomittavia kannanottoja ja kun ministeritasolla moiset julistukset kuitataan höpsöttelynä, niin ei voi kuin järkyttyneenä ihmetellä. Kansanedustajat ovat ihan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin kouluttautuneita ja seuraavat aikaansa muualtakin kuin Seiskasta ja MV-lehdestä ja niinpä ihan oikeasti luulisi, että keskustelu ja kannanotot liikkuisivat totuuspohjaisella alustalla. Näin ei vaan tunnu olevan. Tuntuu siis todella kamalalta, että maamme asioista on päättämässä tuon kaltaisia ihmisiä.

********************