Kävin viikonloppuna syntymäkunnassani. Joka kerta kuuluu tietenkin tapoihini käydä kirkon vieressä olevalla hautausmaalla, koska vanhempani on haudattu sinne. Tällä kertaa kiertelin myös katselemassa muitakin hautoja ja siinä katsellessani niitä kiviä ja lukiessani nimiä, tuli mieleeni monenlaisia asioita noista ihmisistä. En toki ole tuntenut kaikkia kirkkomaan mullissa lepääviä ihmisiä, mutta kyllä siellä monet nimet herättivät muistoja ja ajatuksissani näin suorastaan elokuvaa heistä.

DSC_0006.jpg

********

Isä kuoli sydänsairauteen jo yli 50 vuotta sitten ja siksi tietenkin muistikuvani ovat varsin hataria. En muista hänen ääntänsäkään ja aika moni asia on päässyt tietenkin unohtumaan. Kaksi ja puoli vuotta vanhempi veljeni muistaa kuulemma hänen äänensä. Mitään nauhoituksia esim. 1960-luvun alkupuolelta en ole saanut, vaikka olen kovasti esim. Vesannon Facebook-sivuston kautta yrittänyt löytää. Niitä ei siis todennäköisesti ole. Muistan isän soittamiset niin kotona kuin kirkossa. Aika eläviä muistikuvia on siitä, kun ostimme auton ja pääsin etupenkille isän viereen. Kesämökkitapahtumia tietenkin on jossain tuolla kovalevylläni. Hatariahan nuo silti ovat, koska olin 7-vuotias isän kuollessa.
Äiti kuoli 11 vuotta sitten, joten ne muistikuvat ovat tietenkin huomattavasti tuoreempia. Äiti eli 40 vuotta isän jälkeen eli onhan noita tapahtumia jäänyt mieleen. En ala tässä edes suuremmin niitä luettelemaan, koska äitini muisteleminen veisi pintapuolisestikin raapaisten kymmeniä A4-kokoisia sivuja.

DSC_0007.jpg

**********

Äitini äiti, Juliana-mummo, oli minulle merkittävä henkilö. Isän kuoltua muutimme Kivijärvelle ja alkuvuodet asuimme äidin kotitalon yläkerrassa. Hiljalassa asui sitten tuohon aikaan eno ja hänen vaimonsa, heidän kaksi poikaansa, Juliana-mummo, äiti, veljeni ja minä. 
Näin jälkikäteen ajatellen se oli melkoisen ahdasta, mutta ei siihen maailman aikaan niin hirveästi tilaa tarvittu. Sitä oltiin tyytyväisiä, kun oli seinät ympärillä ja lämmintä. Äiti meni puhelinkeskukseen sentraalisantraksi ja koska se oli vuorotyötä, piti mummo iltaisin huolta meidän syömisestämme äidin ollessa töissä. Juliana oli melkoinen huolehtija ja kun me pelasimme jalkapalloa tai urheilimme muuten, niin kyllä hän kulki perässä pitäen melkoista meteliä sen puolesta, ettei niskat katkea. Hillitöntä meteliä mummo piti rannalla, kun me olimme uimassa ja sukeltelimme ahkerasti. Sitä ei Juliana ymmärtnyt, kun piti päät painaa "umpsukkeloksiin". Tietäähän sen, että kun mummeli siellä rannalla tai laiturilla riehui siitä sukeltamisesta, niin jokainen poika sukelsi aiempaa syvemmälle.
Mummo järjesti säännöllisesti joululahjaksi villasukat. Lahjapaketissa oli sukkien sisään kääritty Fazerin sininen suklaalevy.
Mummo oli sellainen, että kaikkialla piti olla ajoissa. Hän kulki meille bussilla, koska matkaa oli kolmisen kilometriä. Usein hän saattoi mennä pysäkille hyvinkin puoli tuntia ennen linjurin saapumista, mutta ei sitten jäänyt odottamaan tien varteen, vaan lähti köpöttelemään, koska Kivijärvellä bussit ottivat kyllä kyytiin siitä, missä kättä nostettin. Eipä se ollut yksi kerta, kun mummo sitten ehti köpötellä kotiin asti, ennen kuin bussi edes tuli meidän kohdalle.

DSC_0027.jpg

****************

Ihan en ole varma, sainko minä jotain pohja-ajatusta opettajaksi ryhtymisestä Jussi-sedältäni ja hänen Kyllikki-vaimoltaan. He molemmat olivat kansakoulunopettajia ja sittemmin tietenkin peruskoulun puolella. Lapsena ihailin aivan käsittämättömän paljon heidän kirjahyllyään, mikä tuntui mielettömän suurelta ja hienolta, kun siellä oli niin paljon vaikuttavia sarjoja, kuten tietosanakirjoja. 
Kyllikki ja Jussi olivat ensimmäisiä kivijärveläisiä, jotka menivät kesälomalla käymään Kreikassa. Tämä tapahtui joskus 1960-luvulla ja olihan se suuri ihme. Serkkuni olivat tuon loman ajan sukulaistensa luona Perniössä ja minä kävin kesätyönäni kastelemassa kukkia ja samalla istuin heidän kotonaan lukemassa Jukka-serkun sarjakuvalehtiä ja kirjahyllyn hienoja kirjoja.
Siinä minä koulua kävin samassa rakennuksessa, missä Kyllikki ja Jussi olivat, mutta ei minulla ole mitään työmielikuvaa etenkään Kyllikistä. Hän ei koskaan opettanut minua ~ Jussi piti musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.
Kyllikki oli humanisti viimeiseen asti. Hän kuului moniin yhteiskunnallishyödyllisiin organisaatioihin, kuten Marttoihin ja seurakunnan lähetyspiiriin. Sitä hän joskus puoliksi huvittuneena ja puoliksi häveten kertoi, kun tiukkana järjestyksen ihmisenä hän oli vaistonvaraisesti ihan vahingossa komentanut Martat jollain reissulla jonoon, kun heillä oli niin kova kiire päästä kahvia ryystämään taukopaikalla. Olivat kuulemma kiltisti menneet siistiin järjestykseen.

DSC_0010.jpg

***********

Kirkkoherra Esa Tuomaala tuli Kivijärvelle muistaakseni 1960-luvun lopulla. Hän kuului alueella hyvin voimakkaana esiintyneeseen vanhoillislestadiolaiseen herästysliikkeeseen, mikä taas oli minulle vierasta, koska Vesannolla ei ollut ainakaan kovin paljon lestadiolaisia. Enpä juurikaan ollut Tuomaalan väen kanssa tekemisissä, koska kukaan heidän lapsistakaan ei ollut koulussa minun luokalla - taisivat olla paljonkin nuorempia. Tutustuinkin tähän pappismieheen vasta rippikoulussa. Henkilökohtaisesti hän oli ihan mukava ihminen, mutta rippikoulun opetustoimi vieraannutti minut kyllä ihan täysin kristinuskosta. Ei siitä sen enempää, mutta kesti todella kauan, ennen kuin kiinnostuin taas seurakunnallisesta toiminnasta. 
Tuomaala oli erittäin kova juoksemaan. Hänen veljensä oli aikoinaan ollut ihjan Suomen huippu jossain pitkän matkan juoksussa - 3000 tai 5000 metriä. Rippikoulussa hän yhtenä päivänä haastoi meidät juoksukisaan ja niinhän siinä kävi, että joka ainoa tosissaankin juossut poikanen hävisi hänelle. Se tuntui vähän oudolta, kun hän oli meidän mielestämme niin vanha, että kyllähän nyt jokainen rippikouluikäinen tuollaisen vanhuksen voittaa. Esa oli syntynyt vuonna 1941 eli meidän rippikouluaikaan hän oli 31-vuotias eli se siitä vanhuudesta.
Esa Tuomaala oli myös ainakin kerran Keskustan kansanedustajaehdokkaana. Eipä Kivijärveltä sillä erää irronnut kansanedustajaa. Nythän tällä hetkellä on ja viime vaaleissa vielä Keski-Suomen ääniharava, Kepun Anne Kalmari.
Opiskeluaikana tein aika paljon kanttorikeikkoja ja monet kerrat Tuomaalan kanssa hoidin jumalanpalveluksen. Kärsivällisesti hän ohjasti minua eli se juttu kyllä sujui varsin näppärästi.
Kuten hautakivestä voi lukea, niin Tuomaala kuoli vallan nuorena - vain 44-vuotiaana. Hän sai muutamaa vuotta aiemmin sydänkohtauksen ja selvittyään siitä, muutti ruokavalionsa ja alkoi voimallisesti kuntoilla. Elokuun 26. päivänä hän oli tehnyt melko kunnollisen juoksulenkin ja palattuaan kotiin oli alkanut venytellä jossain sisätiloissa. Hetken kuluttua oli joku lapsista mennyt isänsä ohi ja siitä sitten sanomaan, äidille, että isä on jotenkin hassussa asennossa. Sydän oli pettänyt siinä ja hän oli välittömästi kuollut. Traagistahan se oli.

DSC_0008.jpg

***********

Veikko Kataja oli perheemme ystävän, Paavon veli. Toki tunsin hänet jollain tavalla - lähinnä niin, että kun hän tuli tiellä vastaan, niin tervehdin.
Veikko oli ollut sodassa ja samassa joukko-osastossa kuin Tapio Rautavaara. Niinpä joka kerta, kun Rautavaara kävi Kivijärven Hannonsalmessa esiintymässä, oli siellä Veikkokin yleisössä. Keikan jälkeen Tapsa ja Veikko istuivat kahviossa ja olihan se kerrassaan hienoa, kun jollain kivijärveläisellä oli oikein julkkiskaveri. 
Veikko sanoi minulle kerran varmaankin 70-luvun lopulla jossain, että hän ei ikinä kuuna päivänä hanki väritelevisiota. Hän oli ehdottoman tiukka elämänsä loppuun saakka siitä asiasta eikä käsittääkseni todellakaan hankkinut sellaista. Kovin olisi nyt hankalaa näin aikoina.

DSC_0017.jpg

************

Muutimme Kivijärvellä Peltokankaalle syksyllä 1972. Naapurissamme asui silloin Sepposen perhe (ja itse asiassa yksi pojista asuu siinä talossa edelleen), johon kuului äiti Saimin lisäksi vielä tuo Kari ja hänen veljensä Markku. Jälkimmäinen oli keskikoulussa minun luokalla.
Kari oli nuorena kova tekemään töitä, mutta oli sitten kyllä aikamoinen rääväsuu ja hieman pelottavakin, kun innostui juhlimaan liikaa. Jossain vaiheessa hän sitten ryhdistaytyi oikein kunnolla ja alkoi treenata hiihtoa ja nousikin kansallisella tasolla melko korkealle.
Yhdet kisat olivat erikoisen merkittävät. Kisoihin oli tulossa alueellisia huippuja, mutta sinne oli ilmoittautunut myös 1970-luvun suomalainen suurhiihtäjä, Juha  Mieto. Järjestäjät pitivät ilman muuta selvänä, että Mietaa pesee koko porukan ja olivat jo etukäteen sopineet, että voittaja saa väritelkkarin. Kuinka ollakaan Kari voitti kisan. Eihän siinä sitten mitään muuta kuin telkkari Sepposelle ja Mietaalle lusikka kouraan. Rehellisesti oli Mietaa paiskannut Karin kanssa kättä ja todennut, että parempi voitti. Kari kävi myös Italiassa voittamassa metsureiden maailmanmestaruuden.
Valitettavasti Karin elämä sitten päättyi onnettomuuteen uudenvuoden päivänä 1993 - alle nelikymppisenä.

DSC_0016.jpg

**********

Tässä haudassa lepää viisi nuorena, lähes lapsena kuollutta tyttöä. Vanhin oli 20 ja nuorin ei vielä ihan viittätoistakaan. Tytöt olivat matkalla Laukaasta Suolahden kautta Hankasalmelle ja tuona huhtikuun alun päivänä oli kova lumimyrsky ja tie luonnollisesti liukas. Iltapäivälehdissä ja telkkarin uutisissa tätä rajua kuolonkolaria kommentoitiin luonnollisesti hyvinkin väkevästi. En tuntenut heistä ketään, mutta Kivijärvellä silloin asuneet tunsivat ainakin tyttöjen vanhemmat ja sisaruksia, joten pienellä paikkakunnalla tuo suru ja tuska oli käsinkosketeltavaa. 

DSC_0015.jpg

***********

Tässäkin on Sepposia, mutta ei ihan samaa perhettä kuin se tuossa hieman ylempänä ollut Kari - sukua kuitenkin. Leena oli äidin serkku ja hyvin läheinen koko elämän ajan. Sepposilla oli paljon lapsia ja kun Suomessa ei ollut töitä 1960-luvulla, joutui Armas lähtemään Ruotsiin töihin ja sehän tuntui tietenkin kovin kummalliselta. Oli kai heillä ajatuksena muuttaa koko porukalla, mutta olisivatkohan ne juuret olleet niin todella tiukasti Kivijärvellä, että ei sitä muuttoa sitten koskaan tapahtunut. Kukkien takaa näkyy Jounin nimi. Hän oli vuoden minua nuorempi ja menehtyi 1970-luvun lopulla traagisessa ampumisvälikohtauksessa. Minä olin silloin OKL:ssä ja olivathan ne Kivijärven kuulumiset järjettömän raskaita etenkin, kun siinä oli niin paljon tuttuja mukana.

DSC_0014.jpg

**********

Kovaset olivat Peltokankaalla meidän naapureita. Väinö oli pitkän linjan poliisi ja tietenkin Kivijärvellä hyvin tunnettu. Hän oli hyvin rauhallinen ja verkkainen ja tuli tunnetuksi siitä, että aloitti hyvin usein lauseensa sanomalla: "Duoda duoda..."

DSC_0013.jpg

*************

Kainulaisen Antti oli palopäällikkö. Heidän perheessään oli aika monta lasta - ehkä viisi tai kuusi, en muista. Jokaisen nimi alkaa E-kirjaimella ja joukossa on vain yksi tyttö. 

DSC_0012.jpg

************

Aaro oli ystäväni Timon isä. Hän teki kai suurimman osan työurastaan bussikuskina, mutta ennen sitä hän oli ajanut rekkaa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvaa hänestä muussa hommassa kuin Tourusen bussikuskina. Tourusen bussi lähti Kivijärveltä aamukuudelta, meni Karstulan ja Saarijärven ja Uuraisten kautta Jyväskylään, kävi sitten pikaisesti Äänekoskella ja palasi Jyväskylään ja sitten tuli takaisin samaa reittiä Kivijärvelle. Koko reissu kesti 12 tuntia. Lukioaikana tulin usein kotiin Saarijärveltä Tourusella ja bussia yleensä ajoi joko Aaro tai hänen veljensä Ahti. Matka Saarijärveltä Kivijärvelle kesti armottoman kauan - lähes kaksi tuntia. Koko matkan tylsin hetki oli se, kun veljekset aina pysähtyivät Vastingilla hakemaan maitoa eräästä maatalosta. Eihän se kauan kestänyt, mutta juuri sen verran, että meinasi ärsyttää. Tapasin Aaron kesällä ennen kuin hän kuoli ja vaikka fysiikka oli jo aika heikkoa, oli pää edelleen terävä. Silloin Aaro vielä kertoi, että hän ei oikeasti ollut syntynyt elokuussa vaan heinäkuussa, mutta koska he asuivat niin kaukana kotipaikkakunnan keskustasta, ei pojan syntymää ollut päästy ilmoittamaan kuin joskus paljon myöhemmin ja siinä yhteydessä päiväys meni väärin.

DSC_0011.jpg

************

Margit oli minun luokallani keskikoulussa. Hän asui kymmenkunta kilometriä kirkolta Kinnulaan päin ja kävi kansakoulun Puralankylällä. Kävimme keskikoulun yhdessä, mutta sitten minä lähdin Saarijärvelle ja hän meni lukioon Kaustiselle. Olimme kai jonkinlaisia tuttuja, ei edes kavereita, mutta siis ihan tuttuja. Margit oli hyvin taiteellinen ja taitava lukija ja ilmaisija. Sittemmin hän meni naimisiin Matin kanssa. Matin muistan jääkiekkokaukalosta. Hän oli armoton ja peloton pelimies. Margitin kohtaloksi tuli ajaa paha kolari jossain Kivijärven ja Karstulan välillä. Matin menehtymisestä en tiedä.

DSC_0009.jpg