Amerikkalaisissa elokuvissa on usein aiheena lukioluokkien tapaaminen. Niissä juhlissa kokoonnutaan vanhalle koululle ja sitten tietenkin tapahtuu aina jotain ihan käsittämätöntä murhista alkaen. Ihan näin hurjaa juttua tästä ei nyt kuitenkaan tule ~ tosin minä lähdin pois ennen kuin bileet loppuivat.

Viime vuonna sain kuulla, että neljä aktiivista abi-76:ta oli järjestämässä 40-vuotisjuhlaa Saarijärvelle. Ihan alussa en innostunut asiasta ollenkaan, vaikka yleensä olen kovin myötämielinen kaikenlaisille avartaville kokemuksille. Vuosien varrella en ollut tavannut luokkiemme 124 oppilaasta kuin korkeintaan kymmenkunta. Kevään aikana innostuin kuitenkin asiasta ja ilmoittauduin lopulta juhlaan, johon suurin piirtein puolet koko tuosta lössistä sitten ilmestyikin. Heti tässä kohtaa on muistettava kiittää noita neljää uutteraa, jotka jaksoivat kaiken muun työn ja touhun keskellä haalia meidän maailmalle kadonneiden osoitteita ja puhelinnumeroita. Nykymaailmassa moinen on ehkä tavallaan helpompaa kuin vaikkapa 20 vuotta sitten, mutta toisaalta aika monet varjelevat yksityisyyttään niin paljon, että Google tai Facebook tai Twitter eivät inahdakaan heidän kohdallaan. Lähes kaikki oli kuitenkin saatu kiinni ja valitettavasti muutaman on kuolo jo korjannut ja sitten jotkut eivät päässeet tulemaan ja jotkut eivät muusta syystä johtuen tulleet. Siispä iso kiitos Pulmulle, Ainolle, Joukolle ja Timolle. 

Aloitimme bileet lauantaina yhden maissa Saarijärven museolla, missä oli alkutervehdys ja -drinkit. Saavuin Kivijärveltä melko varhain ja silloin oli vielä rauhallista. Hiljalleen sitä porukkaa alkoi valua ja olihan se mielenkiintoista. Enhän toki voinut tuntea jokaista silloin 40 vuotta sitten, niin en tietenkään nytkään, mutta kylläpä vaan ehdin tunnistaa tosi monta ennen kuin siinä puolin ja toisin kerrottiin nimiä ja luokkia. Eivät ne vuodet niin kummallisesti olleetkaan muutoksia tehneet. Se uskomaton fiilis, että juttu jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi, tuntui oikeasti olevan olemassa. Kovasti siellä porukka rupatteli isommissa ja pienemmissä ryhmissä, nauru raikui ja aurinkoisen ja itse asiassa hyvin kuuman päivän fiilis oli todella iloisen kepeä.

Neljä opettajaamme oli myös päässyt paikalle. Kyllä heillekin nousi varmasti muistojen kätköistä yhtä ja toista. Jo pelkästään se, että he muistivat monta silloista abia vielä 40 vuoden jälkeen kertoo siitä, kuinka isoja asioita koulumaailmassa tapahtuu. 

"Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita, yksinhuoltajaäitejä autokauppiaita...." (Anssi Kela: 1972) Lauloin kahvin aikana muutaman laulun ja aloitin tällä Anssi Kelan luokkakokouksesta kertovalla biisillä. Palasin sitten 1970-luvulle ja laulelin Eric Claptonin Let it grown, Kasevan Stripteasetanssijan ja Beatlesin From me to youn. 

Tutustuimme Saarijärven museon toimintaan - sekä siellä olleeseen näyttelyyn että paikallisen taiteilijan museoituun kotitaloon.

Museolta siirryimme sitten vanhalle koulullemme. Järjestelijäaktiivi Jouko kertoi koulun tilanteesta - sekä koulurakennuksen tämänhetkisestä huolestuttavasta tilanteesta että myöskin lukiokoulutuksen jatkuvuudesta Saarijärvellä. Samassa yhteydessä muisteltiin menneitä mm. opettajille aikoinaan joulukonvissa annettuja lahjoja.

jouko.jpg

**********

Lukiolle saapui museolta ilmeisesti koko porukka tai ainakin hyvin moni meistä. Joukon esityksen jälkeen menimme luokkiin ja siellä sitten juteltiin ja muisteltiin kaikenlaista ja katseltiin vanhoja kuvia ja lyhyt filmin pätkä. Luokat kokoontuivat sitten vielä ryhmäkuviin - osa kyllä ehti kadota jonnekin, ties minne. Tässä ylemmässä kuvassa ollaan tosiaankin juhla- ja liikkasalissa. Tuossa alemmassa kuvassa on sitten osa 12D:stä vm-76. A, B ja C-luokka näyttivät ottavan yhteiskuvia toisaalla koulun pihassa.

sali.jpg12d.jpg

***************

Koululta menimme sitten Summassaareen syömään. Siellä jatkui juttelu innokkaasti ja mukava meininkihän siellä oli. Osa porukasta kävi samana päivänä järjestetyissä Kirmot-juhlassa ja osa sitten liukeni minne nyt sattui menemäänkin. Minä lähdin ajamaan kohti Vihtiä.

Loppujen lopuksi oli tavattoman kivaa tavata noita entisiä koulukavereita. Minusta oli tavattoman mukavaa opiskella Saarijärven lukiossa ja oppia näkemään maailmaa muuallakin kuin Kivijärven pienen pienissä ympyröissä. Erikoisen merkityksellistä oli se, että löysin Saarijärven vuosien aikana ihmisiä, joita voin edelleen pitää ystävinäni, vaikka emme juurikaan tapaa. En päässyt ylioppilaaksi näiden ihmisten kanssa, vaan vasta vuotta myöhemmin, mutta se on nyt tässä iässä ja näiden vuosien jälkeen ihan sivuseikka. Ensimmäisten lukiopäivien aikana luin Joukon oranssin hupparin selästä ison elämänviisauden, jota en ole unohtanut tänäkään päivänä. "I need all the friends I can get." (Charlie Brown).

Hyvää elämää tästäkin eteenpäin kaikille Saarijärven Abi-76:laisille