Niinpä... tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten heräsimme ensimmäisen kerran Vihdissä. Muutimme Jyväskylästä hyvin helteisenä heinäkuun viimeisenä päivänä ja pienestä viivästyksestä huolimatta saimme tavaratkin sisään ystävällisten naapureiden avittamana.

Miksi tulimme Vihtiin? Emme tunteneet täältä varsinaisesti ketään, joskin kummitätini siskon perheen tiesin ja olin heidät tavannutkin aiemmin vuosien varrella, mutta muuten koko seutukunta oli ihan uppo-outoa. Tulimme tänne oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että minä sain täältä viran ja Irmelillekin oli luvassa suhteellisen helposti lastentarhanopettajan töitä, kunhan äitiysloma ensin loppuisi ja Essi kasvaisi sen verran, että Irmelikin malttaisi lähteä hommiin. Toinen syy oli se, että veljeni ja Irmelin siskot asuivat tuolloin Hesassa eli etäisyys heihin olisi aika pieni. Kotkaankaan ei ole Vihdistä kovin pitkä matka ja ainoastaan Kivijärvi jäi hieman kauemmaksi. Kivijärvelle sitten ajateltiin mennä enemmän kesäaikaan mökkilomailemaan, kuten sitten tapahtuikin.

Alkuperäinen ajatus ei todellakaan ollut jäädä Vihtiin. Mutta niinpä olemme jo eläneet reippaasti yli puolet koko elämästämme täällä ja monestakin syystä johtuen tuskin ikinä lähdemme täältä pois. Tosin ei pidä vannoa sitäkään, mutta kyllähän tänne on aika lailla juurtunut. Lapset ovat kasvaneet täällä ja kun nuo lastenlapset asuvat tuossa ihan lähellä, niin siinäkin on syytä tällä hetkellä ihan riittävästi. Toki lastenlapsia voi tulla lisääkin - kuka sen tietää, mutta nuo lapsettomat lapsemme asuvat pääkaupunkiseudulla eli eivät kaukana täältä ja on hyvin todennäköistä, että sinne he jäävätkin ja jos niitä lapsukaisia joskus tulee, niin tapaamiset eivät ole kovinkaan hankalasti järjestettäviä. Emma on nyt nuorin lastenlapsi ja hän asuu vanhempiensa kanssa vielä aika varmaan reippaasti yli kymmenen vuotta. Lauri on nyt 13 eli kymmenen vuoden päästä varmaankin joku ammattimies ja armeijan käynyt - huh huh...

Mitä jos olisimme menneet jonnekin muualle? Työnkuva tuskin olisi kovinkaan erilainen ~ ainakaan minulla. Luokanopettajana olisin joka tapauksessa eli duunit ja palkka kutakuinkin sitä, mitä täälläkin. Irmeli on päiväkodinjohtaja - olisiko hän sitä jossain muualla? Kukapa sen tietää, mutta todennäköisesti joka tapauksessa päiväkodissa töissä.

Jossain muualla harrastusmaailmamme olisi tietenkin erinäköinen. Minä varmaankin soittaisin ja laulaisin - ihan sama, missä olisin. Todennäköisesti OAJ-hommia olisi riittänyt muuallakin. Idioottimainen ja tarpeeton harrastukseni, kreikan kieli, saattaisi olla oma juttunsa, sillä kuinkahan monessa kunnassa olisin päässyt aloittamaan tuon omituisen kielen. Siitä olen varma, että seurakunnallisen musiikin tekeminen jossain muualla olisi taatusti ollut ihan toista. Martti Kilpeläisen projektit alkaen Gabriel Faurén Requiemista yltäen herra Giuseppe Verdin vastaavaan olisivat takuulla jääneet kokematta. Maalaiskanttorit Suomessa kun eivät ole tavanneet tehdä tuonkaltaisia suurtöitä ja kun ne tehtiin pääosin paikallisin voimin, niin olihan se uskomaton tie.

No niin, täällä ollaan ja ilmeisesti pysytään. Koulu alkaa ensi viikolla eli omat arkirutiinit taas hiljalleen pakettiin. Lähdenkin nyt hieman haistelemaan koulua....