Otsikkoni mukaiseen toimeen en ole syyllinen, turha luullakaan. Jos vatsani toiminta silloin tällöin hieman jonkin erikoisen ruokavalinnan johdosta hieman villiintyykin, on minulla aina ja edelleenkin mahdollisuus mennä omin pikku jaloin vessaan tai jopa ulos hieman tuulettumaan. Ei ei, tämä paha haju - suorastaan iljettävä löyhkä on vaimoni vika. Ei, ei. Ei hänkään haise, vaan kyllä kyseessä on ihan puhtaasti luonnontuote.

Sanovat, että kyseiset tuotteet ovat terveellisiä. Ehkä näin onkin ja onhan se niin. Joitain hyvin tärkeitä hivenaineita ja suoloja niistä saa, mutta pitääkö tuon sitten haista niin pahalta. Siis kyse on, totta kai, sienistä.

Minä - kaikkiruokainen - kammoan sieniä. Sienokeitto käy, kun se ei ole jokapäiväistä - itse asiassa kerran pari vuodessa nautittuna se on okei, mutta sienet paistettuna, säilöttynä, survottuna, lihakastikkeen seassa, missä vaan maistuvat minun mielestä pahalta ja sillä sipuli.

Misät se kammo on tullut? Lapsena oli pakko syödä, kun lautaselle laitettiin. Joku mielikuva on on, että itkun ja yökkäilyn kanssa minä jouduin lapsena syömään jotain sienijuttua ja siinä kohtaa se varmaan alkoi. Minulle tulee äklö olo jo pelkästään siitä hajusta saati sitten, että söisin niitä.

Yleensähän sieniruuat tehdään keittiössä, jossa onneksi on liesituuletin, joka aika tehokkaasti imee löyhkän ulos, mutta meillä myös kuivatetaan niitä ja siihen on kylpäärin sähkölämmitteinen lattia oikein oivallinen ratkaisu. Siinä on se hyvä puoli, että melko pian veden haiduttua ötlököistä pois, ne alkavat olla aika hajuttomia, mutta eivät kokonaan vallankaan, kun lattialämpö on ihan täysillä päällä ja kylppärissä lienee yli 30 astetta lämmintä.

 kuivatus.jpg

Kyllä minä sienimetsään menen. Joskus on ihan kiva tallustella pöheikössä ja kuunnella luonnon ääniä, jos kohta täällä Etelä-Suomessa kaikissa metsissäkin on jossain kulkeva liikenne taustahälynä, mutta sen pystyy tavallaan sulkemaan pois. Keväällä ja alkukesällä on luonnossa tietenkin jatkuva lintukonsertti, mutta tähän aikaan sekin on pois. Luonnossa voi kuunnella tuulen suhinaa, puiden naksetta, erilaisia rahinoita ja rakseita, joita pienet näkymättömissä olevat eläimet aiheuttavat. Purojen solinaa ja kaikkea muuta. Usein minulla on kamerat matkassa - ainahan voi löytyä jotain kivaa kuvattavaa.

Olimme tiistai-iltana sienimässä. Minulla on kylläkin yksi entisistä ajoista poikkeava varustus aina matkassa . hyttyshattu. Eihän tähän aikaa mitään hyttysiä enää ole, mutta hirvikärpäsiä on ja niistä en varsinaisesti pidä. Verkko estää mukavasti kärpiäisten suoran päähän lentelyn ja eipä niitä tarvinnut sen enempää häätää pois tiistain retkellä, mutta ajattelin viikonloppuna testata Facessa näkemääni jesaritemppua. Palaan siihen jos se onnistuu.

sienimies.jpg 

*******

Tämän syksyn suosituin sieni lienee kantarelli, joka on saamani tiedon ja vähäisen ymmärrykseni mukaan erinomainen sapuska. Niitä on todella paljon ja jopa minä olen löytänyt heinikoiden keskeltä laajojakin esiintymiä. Orakkaat ja suppilovahverot ovat myös kuulemma hyviä ja niitäkin riittää ihan syötäväksi asti.

kanttis.jpg