Isän kuoleman jälkeen muutimme Kivijärvelle kesällä 1966. Paikka oli toki tuttu ja muistaakseni kotiuduin nopeasti. Kaikki serkkuni (heitähän oli Kivijärvellä neljä sekä isän että äidin puolelta) olivat vanhastaan toki tuttuja ja kun kesän ajan touhuttiin kirkonkylän nurkilla ja urheilukentällä, oli minulla ainakin jonkin verran tuttuja koulujen sitten alkaessa maanantaina, syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tästä tapahtumasta tuli toissa päivänä kuluneeksi pyöreät 50 vuotta.

Äitini oli kesän aikana hieman säikäyttänyt minua, kun hän sanoi ilmeisen vahingossa, että voi olla, että en mahdu kouluun. Mikä tämän ajatuksen takana oli, on minulle jäänyt täysin hämäräksi? Tuossa kohtaa elämää en tuntenut oppivelvollisuuslakia, joka  vuonna 1966 (ja tosi kauan aiemminkin) takasi kaikille lapsille koulupaikan- itse asiassa velvoitti siihen. Niinpä otin asian omaan hoitoon ja kävin hyvissä ajoin kesällä todistukseni kanssa Jussi-sedän (siis koulun johtajan, Jussi Männikkön) luona kysymässä, mahdunko oppiin. No, mahduinhan minä ja itse asiassa helposti - eihän meitä ollut kuin vajaa kolmekymmentä. Veljelläni oli tiukempaa, koska hän kävi jo oppikoulua ja luokassa oli muistaakseni vain kaksi paikkaa ja sinne oli kolme tulijaa. Niinpä hän joutui pääsykokeeseen, missä kylmästi pudotettiin heikoimmin pärjännyt kansalaiskoulun puolelle. Veli pääsi jatkamaan Vesannolla aloitettua oppikoulua, mutta kyllä se kovaa peliä oli, jos muistan asian ihan oikein. 

Ensimmäinen koulupäivä oli ihan mukava - se jäi mieleen. Astelimme samalla luokalla olleen serkkuni, Markun, kanssa asianmukaisesti oman luokan poikien piiriin ja siihen pääsin helposti asettautumaan. Tiesin, että opettajani tuli olemaan Taimi Mutka, mutta mitään muuta en hänestä tiennyt. Olin käynyt kaksi ensimmäistä kouluvuottani Vesannolla ja tottunut toisen luokan aikana pelottavaan kurinpitoon, joten olin valmiina kovaankin käsittelyyn. Taimi oli kuitenkin hyvin kiltti eikä häntä todellakaan tarvinnut pelätä, mutta kyllä hän silti sen ajan tapaan piti reipasta jöötä. Luokassa istuttiin hiljaa ja kuunneltiin ja tehtävät tehtiin hartaan hiljaisuuden vallitessa. Ihan ensimmäisellä välitunnilla muistan yhden luokkakaverini varoittaneen minua siitä, että Taimi lellii tyttöjä. Tämä lausahdus tuli hyvin vankasti ja arvovaltaisesti ja ilmeisesti vakaan uskomuksen perusteella. Oliko näin, en muista?

Kaiken kaikkiaan viihdyin koulussa ne kaksi jäljellä ollutta kansakouluvuotta. Pääsinhän eroon "rättikässästä" ja pojat pääsivät omalle liikkatunnille. Teknistä työtä opetti joko Jussi tai Palosen Pekka ja liikuntaa niin ikään jompi kumpi. Liikkatunnit olivat yhdessä neljännen luokan kanssa eli meitä on ollut melkoisen iso ryhmä, mutta jotenkin se vaan järjestyi etenkin silloin, kun oltiin ulkona. 

Opillinen touhu oli minulle tosi helppoa eikä Taimin aikana tullut mitään muutakaan ongelmaa. Oliko koulukiusaamista? En millään muista eikä sellaisesta puhuttukaan. Muutama isompi kaveri varoitti joistakin yläluokkien kovista kundeista ja niinpä pysyttelinkin heistä erossa. Oliko siihen sitten syytä - en muista sitäkään?  Ei minua kansakouluvuosina kukaan koskaan uhkaillut tai simputtanut - siihen kierteeseen jouduin myöhemmin.

Koulumaailma oli kyllä muuten äärimmäisen erilaista verrattuna nykypäivään. Ulkoläksyä oli kamalasti ja asiat piti osata. Jos läksyt oli tekemättä, se oli lähes maailmanloppu. Opettaja oli tosi vihainen ja laiskassa piti sitten istua. En kyllä siihen sitten ikinä joutunut, mutta sääliksi kävi niitä, jotka joutuivat jäämään koulun jälkeen. En muista, että 1960-luvun pedagogiikka olisi ollut suopea ryhmätöiden tekemiselle. Sellainen on mielikuva, että kaikki tehtiin yksin.

Minä olen tehnyt opettajan töitä jo 34 vuotta ja jos olisi aikakone, jolla voitaisiin siirtää sen ajan opettajat katsomaan tämän päivän työtä, niin luulisinpa, että Taimi ja monet muut pyörittelisivät suuta toisenkin kerran. Vuonna 1966 ei tullut pieneen mieleenkään, että opettajaa sinuteltaisiin tai tervehdittäisiin vapaamuotoisesti niin kuin nykyään ("Moro Taimi!!!!!" HUH HUH).    Tänä päivänä puhutaan monimuotoisuudesta ja ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja toimitaan hyvin paljon ryhmissä. Opettaja ohjaa, mutta ei enää autoritäärisesti pyöritä koko luokkaa kuin sorsanpoikia emon perässä.

Meidän luokassa laulettiin paljon. Kilpalaulanta oli tosi kovaa ja ääntä ei säästetty. Tunnit oli lukujärjestykseen kirjattu laulutunneiksi eikä siellä soitettu nykypäivästä poiketen rytmisoittimia tai nokkahuilua. Ajan hengen mukaisesti pääosa oli virsillä ja kansanlauluilla ja sellaisilla - eipä kuunneltu eikä laulettu Kirkaa tai Dannya Beatlesista puhumattakaan. Nykyään kenttä on tosi paljon laajempi. Minä olen kuitenkin edelleen tiukasti sen kannalla, että kansallista kulttuuriamme ei saa unohtaa ja niinpä Suomen 100-vuotisjuhlaa ajatellenkin laulatan maakuntalauluja ja uskontoon liittyvänä meillä opetellaan myös virsiä.

Televisio-ohjelmista eikä nuorten ja lasten jännitysseikkailukirjoista puhuttu sanaakaan - minä en ainakaan sellaista muista. Ikinä me emme käyneet kirjastossa tutustumassa ikäluokallemme sopiviin kirjoihin eikä omaa kirjaa edes saanut tuoda kouluun. Nykypäivänä teemme tätä hommaa jatkuvasti. Niin se maailma muuttuu. Internet on toki tuonut tullessaan valtavan tietoaarteiston (jos kohta negatiivisiakin ilmentymiä) ja luvallisia kaikkien käyttöön tarkoitettuja ohjelmia löytyy aiheesta kuin aiheesta.

Luokkakuvaa katsellessa pysähtyy hyvinkin miettimään, mitä kaikkea on tapahtunut kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana. Markku-serkku puuttuu kuvasta - olikohan tuona päivänä sairas? Tämän menneen kesän aikana olen tavannut kaksi tässä kuvassa näkyvää luokkatoveria ja tekstiviestitellyt kolmannen kanssa. Nämä tapaamiset liittyivät Saarijärvellä pidettyyn abiluokan 1976 muisteluihin. Kävin Kivijärvellä heinäkuussa, mutta enpä sitten törmännyt kehenkään, vaikka toki olen tavannut vuosien aikana vallan monia kuvassa olevia. Toki on sellaisiakin, joista en tiedä tuon taivaallista - aika on tehnyt työnsä. Vaikka tässä kohta kuudeskymmenes synttärijuhlapäivä sattuu kohdalle, huomasin ilokseni muistavani kaikki nämä kansakoulukaverit  nimeltä. Melkoinen joukko entisiä nuoria...

  luokkakuva1.jpg