Kukapa olisi tiennyt viime sunnuntaina, mitä kaikkea tulee tapahtumaan, ennen kuin koko viikko on ohi. Eihän sitä koskaan tiedä. Joskus vaan elämänmeno pysähtyy hetkeksi ja laittaa pohtimaan asioita uudelta kantilta. Tulee suru, tulee ilo, tulee toivo, tulee uudet haasteet ja koko ajan kello käy.

Lehdet uutisoivat alkuviikosta runsaasti 8-vuotiaan koulupojan kuolemasta hänen jäätyään auton alle koulumatkalla viime maanantaina. Tämä on vaikuttanut koko viikon toimintaan meillä koulussa, mikä luonnollisesti on ymmärrettävää, koska poika oli meidän oppilaamme. Oppilaat ja myös koko työyhteisö ovat saaneet runsaasti apua ja tukea tapahtuneen johdosta. Jo yli 34 vuotta olen työskennellyt koulussa ja ensimmäinen tällainen katastrofi - olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta sitä emme voi enää muuttaa. 

Tapahtumapaikalla on palanut tauotta muistokynttilöitä. Se on kaunis osoitus siitä, että ihmiset välittävät.

candela.jpg

**********

Kävi mitä tahansa, niin vanha klisee - life goes on, pitää paikkansa. Junat kulkevat, lentokoneet lenätävät, työpaikat avaavat ja sulkevat ovensa, kertotaulut täytyy opetella, kirjat avata, kotieläimet syöttää, harrastuksiin mennään, lenkillä käydään, ruokaa laitetaan.

Yksi lastenlapsistamme, Artturi, on kavereidensa innostamana (ilmeisesti) innostunut salibandysta. Osa on pelannut jo jokusen vuoden, mutta Arska aloitti vasta viime keväänä, joten kirittävää riittää. Nyt tässä viikolla Artturilla oli elämänsä ensimmäinen virallinen peli ja sehän tietenkin oli omalla tavallaan jännittävä hetki. Tämä ensimmäinen matsi olikin sitten ihan äärimmäisen venymisen paikalla - sillä paikalla, josta voi nousta juhlituksi sankariksi tai vajota maan matoseksi - maalivahti. Artturi täytti tehtävänsä vaatimattomaan tapaansa melkoisella sankariteolla - heidän joukkueensa voitti 9-1. Ei se paljon paremmin olisi voinut alkaa.

arttu.jpg

**********

Kaikenlaista kokousta ja miittinkiä tässä viikolla on ehtinyt olla, mutta perjantaina sitten taas ehdin kreikkaa lukemaan. Puhuttiin paljon, käännettiin sekä kreikaksi että suomeksi ja hieman kielioppiakin tavailtiin. Taisinpa oppia pari uutta sanaa, mutta enhän minä enää muista mitä ne ovat. Siis opinko minä mitään?

**********

Eilen kävimme sitten Lohjalta hieman pohjoisemmaksi muuttaneiden ranskalaisystäviemme luona. Olimme matkassa toisen lohjalaispariskunnan kanssa ja meilläpä oli kovin mukava tapaaminen. Otimme oikein perinteisen suomalaisperinnehetken pelaamalla mölkkyä. Toki enin aika kului aktiivisessa keskustelussa.

m%C3%B6lk.jpg