Isälläni oli kolme veljeä ja sisko. Isäni kuoli nuorena - 35-vuotiaana ja Heikki (Kusti) hieman alle viisikymppisenä. Isän vanhin veli, Matti sai jo 1960-luvulla pahan sydänkohtauksen, mutta silloin Suomeen viimeinkin saatu ohitusleikkaustekniikka pelasti hänet itse asiassa kaksikin kertaa ja niinpä Matti eli lopulta yli kahdeksankympppiseksi. Matti kuoli tässä ihan pari vuotta sitten. Maija-sisko elää edelleen ja on hieman yli 90-vuotias.

Isän kolmas veli, Jussi, asui Kivijärvellä ja hänestä olenkin joskus hieman kertoillut tässä blogissa. Jussi oli kummisetäni ja toimi opettajana ja koulunjohtajana koko uransa ajan lähes neljäkymmentä vuotta Kivijärvellä. Niinpä hän oli minun läheisin isän puolen sukulainen ihan tästä luonnollisesta syystä - asuimme lähellä ja näimme usein. Melkoinen yllätys sitten oli, kun serkkuni Jukka soitti eilen ja kertoi Jussin kuolleen toissapäivänä. 

Jussi asui yksin Kivijärven kirkonkylällä. Hänen vaimonsa, kummitätini ja myös opettajana uransa tehnyt, Kyllikki, kuoli reippaan kaksi vuotta sitten. Niihin aikoihin Jussi oli huonossa kunnossa, mutta sittemmin pääsi taas liikkeelle ja alkoi voimistua ja kuntoutua niin, että käveli joka päivä pari kertaa kotinsa läheisyydessä. Hän pärjäsi aivan mainiosti itsekseen, jos kohta hänelle tuotiin ruoka ja muutakin kotiapua tarjottiin.

Jussi oli hyvin innokas musiikki- ja urheilumies. Hän johti vuosikausia Kivijärven mieskuoroa ja kovin monta kivijärveläistä nuorta (minä mukaan lukien) sai pianonsoiton perusoppinsa Jussin kautta. Urheilijana Jussi oli ihan Suomen huipputasoa pesäpalloilijana - ei kai ihme, kun mies asui nuoruutensa Vimpelissä. Jukka kertoi minulle, että Jussi oli ollut todella innoissaan, kun Vimpelin miehet nyt onnistuivat voittamaan pesiksen Suomen mestaruuden. Yhteisten asioiden hoidossa setäni oli myös aktiivinen toimien useaan otteeseen Kivijärven kunnanvaltuutettuna ja monissa muissakin luottamustoimissa.

Isän kuoleman jälkeen ja meidän muutettua Kivijärvelle, oli Jussi yksi niistä minulle läheisistä miehistä, jotka antoivat miehen mallia. Jollakin tapaa innostuin opettajuudesta hänen ja Kyllikin kautta, vaikka en tosin sitä voi ihan sanoiksi pukea, mutta jotenkin minä sen toimen näin heidän kauttaan.

Juuret Kivijärvelle katoavat hitaasti hiipuen. Kaikki läheiseni ovat jo kahdeksankymmenen vuoden merkkipaalun ohittaneet. Kyläpaikat alkavat vähentyä, mutta kuka siitä tulevastaan tietää. Nyt on taas yksi poissa ja lämmöllä häntä muistan.

jussi.jpg