Omakotitaloasukki joutuu aina säännöllisesti tekemään erityyppisiä vuodenaikatöitä. Talvella pääosin lumihommia, keväällä kuopsutusta, rapsutusta, istustusta, siivoiluja, leikkelyä, katkomisia, pilkkomisia ja kaikkea sellaista. Kesällä on tietysti leikkaamista, kitkemistä, kaivamista, rapsutusta, kunnostusta ynnä muuta ja sitten syksyllä mahdollisesti sadonkojuuta ja lopuksi ennen talven tuloa vielä siivousta ja järjestelyä.

Meillä on melkoisesti kasvillisuutta puutarhassamme. Isot puut ja myös pensaat tuovat kuumina päivinä kaivattua varjoa ja jonkinlaista näkösuojaakin. Meillä ei ole ryytimaata ollut enää pitkään aikaan, mutta kyllä Irmeli erilaisia yrttejä kasvattelee ja olemme me saaneet tuossa yhtenä kuumana kesänä melkoisen tomaattisadonkin. Rakentaisin kasvihuoneen, jos osaisin, mutta ihan sellainen pieni puute on - siis rakennustaito.

Pihallamme on siis puita ja pensaita. Kaksi isoa vaahteraa, kaksi isoa pajua, omenapuu, pieni koivu ja sitten joitan muita enemmän pensaaksi lueteltavia, mutta aika isokokoisia kasveja. Niinpä pihallemme sataa tässä loka-marraskuun aikaan melkoisesti lehtivihreänsä luovuttanutta orgaanista jätettä. Osan voi toki silputa maan vahvikkeeksi ihan ajamalla nurmikon leikkurilla läpi, mutta suurin osa on haravoitava.

lehti%C3%A4.jpg

Lieneekö tuo ilmaston lämpeneminen sitten syyllinen, mutta on tavan ärsyttävää, että ne lehdet eivät putoa edes suurinpiirtein samaan aikaan. Kuten tuosta kuvasta tuossa ylempänä voitte havaita, niin siellä vihertää vielä sangen reippaasti. Vaahterat ovat kyllä pudottaneet jo ihan kaikki, joten niiltä tienoilta saatoimme jo haravoida melkoisella huolella - ei sinne enää kovin paljon uutta pääse tulemaan.

Kuolleet lehdet on sitten toki saatava jotenkin hävitetyksi. Osan voisi toki kompostoida, mutta meillä ei siihen hommaan ole niin paljon tilaa ja niinpä lehdet on sitten vietävä jonnekin. No minne? Meillä on onneksi ihan tässä lähellä jäteasema, jonne saa viedä haravointijätteen eikä maksa mitään muuta kuin vaivan. Valitettavasti meillä ei ole peräkärryä, koska nuo lehdethän voisi kasata kärryyn ja viedä sitten sellaisenaan. Niinpä me pakkaamme kaikki haravointituotokset muovisäkkeihin ja viemme ne sitten sillä keinoin. Säkkejä mahtuu meidän autoon melkoisesti, kun takapenkit käännetään alas ja ei tuo nyt kohtuuton ole tuo reissu sinne Koivissiltaan, etteikö sitä voisi tehdä ueamman kerran päivässä. Viisi kilometriä tai silleen.

haravix.jpg

Lopputulos on aina sitten melkoisen siisti ja se, mitä tuolta taivaalta vielä tulee, saa siihen sitten talveksi jäädä. Keväällä ne täytyy kuitenkin rapsutella, ettei nurmikkoon tule jääpoltetta ja sitten taas viedään uutta lastia Koivissiltaan. Keväinen haravointi on kyllä fyysisesti paljon rankempaa kuin näin syksyllä, koska kaikki maahan jäänyt orgaaninen jäte on osaksi mätää ja ainakin hyvin märkää. 

siisti.jpg

Tänä syksynä tuo haravointi on ollut varsin kevyttä ja säkkien täyttäminen niin ikään helppoa. Kas kun on ollut kuta kuinkin pelkästään ihan kuivaa, niin maassa lojuneet lehdet ovat olleet keveitä ja rapsakoita. Eivät ne juurikaan painaneet mitään ja täysi säkillinen on sitten lopulta vallan kevyttä kamaa. Yleensä näin syksyisin olen vienyt kaatopaikalle parisenkymmentä säkillistä ja nyt olemme saaneet kasaan kymmenkunta. Haravointia toki riittää vielä, mutta isoimmat rapsutukset on nyt kyllä saatu pakettiin.

s%C3%A4kit.jpg