Vuosi 1965. Vuosi, joka on painunut mieleeni synkimmällä mahdollisimmalla tavalla. Isä kuoli helmikuun 12. päivänä vain 35-vuotiaana. Menetys, joka jätti vääjäämättä jälkensä koko loppuelämälleni - tavalla tai toisella.

Alkuvuosi oli varmaan ihan tavallinen talvi, en minä siitä muista mitään. Vesannolla oli lunta ja hiihdimme ja laskimme mäkeä paljon. Koska oli koulussa, minulla oli tietenkin kuusi päivää viikosta ihan aktiivista työtä ja touhua. Tuskinpa harrastin sen enempää kuin soitin pianoa ja luin ja tietenkin leikin. Koulu ei teettänyt työtä, ellei lasketa lukuun rättikässää, jota pelkäsin.

Helmi- ja maaliskuu menivät pitkälti isän hautajaisten järjestelyssä ja kevät muuten on kadonnut mielestäni. Kesällä oltiin Kivijärvellä, mutta hatarat ne muistikuvat ovat. Syksyllä koulu alkoi järkytyksellä, josta en ole vieläkään selvinnyt. Jouduin nimittäin Veera Hytösen luokalle ja pelkäsin häntä ihan hirveästi. Tunsin pelottavan maineen ja vaikka osa olikin muistaakseni hieman liitoiteltua, oli tuolle pelolle aihettakin. Jos teki kaiken tyylillä ja taitavasti opettajaa mukaillen, niin ei siinä mitään, mutta jos kaikki ei mennyt opettajan mielen mukaan, niin apua!!!! Opettaja haukkui minun huonoa käsityötaitoani ja niinpä uskallan tässä sanoa yli viidenkymmenen vuoden taakse, että pinnasin ihan reilusti koulusta monena maanantaina. Muuten kyllä viihdyin koulukavereiden kanssa eikä siinä kouluvuodessa ollut mitään ihmeellistä muuten. Pärjäsin edelleen hyvin ja sain hyvän todistuksenkin.

Syksy ja alkutalvi jouluun saakka menivät sitten jotenkin, mutta edelleen muistikuvat ovat aika hataria. Kävimme samoissa kyläpaikoissa kuin ennenkin, mutta meillä kotona hiljeni dramaattisesti. Koska isä oli pois, niin kaikki vilkkaat seurakunnalliset tilaisuudet olivat menneisyyttä ja vain satunnaiset ystävät kävivät meillä kyläilemässä. Joulusta on valokuviakin ja elämä alkoi hiljalleen rullata eteenpäin. Äiti meni töihin johonkin baariin, missä hän laittoi ruokaa. Se työ pudotti sitten meikäläisen monta kerrosta alaspäin opettajan hierarkiassa. Siinä oli hänen mielestään kai jotain halpa-arvoista. Missä vaan se ope minua pääsi närkkimään, niin sehän kävi. Kamalat muistot.

Tampereella avattiin Suomen ensimmäinen jäähalli. Ensimmäiset amerikkalaiset todelliset sotajoukot  alkoivat pommittaa Vietnamia. Kanadan vaahteralippu hyväksyttiin käyttöön. Rolling Stones esiintyi Suomessa juhannuksena. Lokakuussa Kekkonen kiipesi palmuun Tunisiassa. 

Sukuumme syntyi muistini mukaan serkkuni Matti Sakari, mutta ihan en ole varma. Hän on kuitenkin ihan varmasti nuorin serkkuni, sen tiedän. Isäni lisäksi isäni isä, Vimpelin pappa, Leonard kuoli vain kuukautta ennen isää. Muistan, kun olimme kovalla pakkasella Vimpelin kirkossa, hautausmaalla ja sitten vielä muistotilaisuudessa koululla. 

Maailmalla ja kotimaassa syntyivät mm. Arja Koriseva, Jarmo Myllys, Jari Sillanpää, Mario Lemieux, Steve Yzerman (kaksi edellistä olivat jääkiekkoilijoita), Ben Stiller, Björk ja moni muu.

Isän ja papan lisäksi kuolivat Winston Churchill, Faruq (Egyptin viimeinen kuningas) ja Albert Schweitzer.