Päätimme tuossa viikolla, että emme tee tänä viikonloppuna yhtään mitään muuta kuin istumme, käymme kävelyllä ja olemme löysäillen. Perjantai-ilta menikin hyvin juuri siten kuin ajateltiin eli minä siivoisin, Irmeli kävi kaupoilla ja sitten istuttiin ensin kuuntelemassa puhelintoivekonserttia, jonka jälkeen siirryimme kirjastoon kuuntelemaan Rajattoman uutta levyä, joka sivumennen sanoen on aivan mielettömän hyvä, ja sitten Rajattoman jälkeen vielä laitoimme levylautaselle (tai paremminkin levykelkkaan) Hectorin Kadonneet lapset.

Lauantaiaamu valkeni puolipoutaisena ja löysäily jatkui pitkälle iltapäivään mm. Entisten nuorten sävellahjan merkeissä. Irmeli valmisti ankkalounaan - oikein hyvää, kiitos kysymästä. Minä kävin sitten kävelylenkillä ja ilta vierähti muutaman televisio-ohjelman parissa.

Tämän sunnuntaipäivän aamu oli sitten aika lohduton tuon ilman suhteen. Kun viikko sitten kävin isänpäivän kunniaksi hiihtämässä, niin nyt olisi tarvittu vesisuksia. Kauniin valkoinen lumikerros on ihan kokonaan sulanut ja maisemat ovat ihan perinteisen syksyisen näköiset. Kai tässä vielä talvi takaisin tulee, ennen kuin maaliskuun aurinko innostuu taas kirkastamaan eloamme.

talvimeni.jpg

 

Päätin sitten lähteä kirkkoon. Ihan hurjaa yleisöennätystä ei tänä tuomiosunnuntaina rikottu. Olisiko kirkossa ollut parikymmentä sanankuulijaa - tai kolmekymmentä, mutta aika vähän. Pappi, jota en ollut ennen tavannut, piti kyllä hyvän saarnan.

Kun tulin kirkosta tuumasimme, että lähdetään katsomaan Artturin peliä Espooseen. Jostain Mankkaan läheltä se pelikenttä löytyi ja siellähän oli juuri peli alkamassa, kun saavuimme paikalle. Salisudet olivat jo yhden pelin voittaneet luvuin 12-1 ja tässä toisessa pelissä oli vastassa hieman vaativampi vastus ja lopputulos olikin sitten hyvin tasainen eli 2-2. Artturi teki muutaman mojovan torjunnan, mutta maaleille hän ei tällä kertaa mahtanut mitään.

peli.jpg

Sieltäpä sitten Espoosta tultiin hyvää vauhtia kotiin. Minä vaihdoin leningin ja lähdin melkein saman tien Nummelaan kuuntelemaan entistä kuoroani, Vihdin Viihdekuoroa, joka nykyään toimii nimellä Hiiden Laulu. Aino-Maria oli valmistanut yhdessä kuoron kanssa hienon ohjelmiston elokuvasävelmistä ja komeasti iso kuoro laulelikin. Bändi, jossa soittivat Markku ja Juha sekä pari muuta miestä oli toki erinomaisen hyvä.

kuoro.jpg

Näin siis sujui löysäilyviikonloppu melkoisella haipakalla, mutta kaikki oli vallan mukavaa löysäilyhaipakkaa eli eipä ongelmaa.

Saatan tässä lähteä vielä kävelylle, ennen kuin television iltatarjonta alkaa päästä vauhtiin.