Huomenna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloin naputella blogiani. Primääriajatuksena oli pitää tällaista kertomusta kaukana asuville sukulaisille - tarinoita, kuvia jne. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka kauan jaksaisin bloggailla, mutta näin se vaan on vuodesta toiseen tässä mukana kulkenut. Asiaa minulla ei aina ole ollut, mutta ihan tajunnanvirtahöpinää on syntynyt senkin edestä.

Kun ostin järkkärikameran keväällä 2008, aloin lisäillä myös kuvia. Valitettavasti alkuvuosien kuvat tuhoutuivat vuodatuksen konesalin saadessa ukkosella kipeää, mutta tarinat ovat kyllä tallella. Olen sittemmin poistanut netistä suurimman osan jutuistani, mutta ne ovat tallessa täällä kotikoneella ~ tietenkin vain itseäni varten. Osoite ja otsikkokin ovat kerran matkalla muuttuneet. Aloitin kirjoittaa otsikon Tinnitusta ja muutakin elämää alla, mutta vuosi sitten laitoin tämän uuden otsikon ~ Nuottiavain.

Juttuja on tällä hetkellä julkaistu kaikkiaan 1596. Laiskimmillaan olin 2013, jolloin kirjoitin vain 99 tarinaa, mutta vastineeksi ahkerin vuosi on ollut  2015, jolloin sepustuksia syntyi 216. Kuvia en edes yritä laskea. Tuon järkkärin käytön lisäksi aloin muutama vuosi sitten lisäillä myös kännykkäkuvia, kun ostin ensimmäisen iPhonen.

Minä kirjoitan nopeasti ja useimmiten tippaakaan miettimättä ja kyllähän ne melkoista sekametelisoppaa ovatkin. Kai näitä joku lukeekin - ainakin jos on uskominen vuodatuksen kävijälaskuriin. Yksi juttuni saavutti yli tuhat lukijaa - en millään muista, mikä oli aihe ja eihän kävijälaskuri  muuta kerro kuin sen, kuinka moni avasi sivun - ei sitä, kuinka moni luki jutun loppuun. Tässä nyt kuitenkin kautta aikain ensimmäinen blogikirjoitukseni historiallisen kymmenvuotispäivän aattoillan kunniaksi. 

 

Aloitus tänään 26.11 2006

Aloitan tämän blogin tänään marraskuun 26. päivä. Ehkä kirjoitan usein tai sitten en, mutta täällä se nyt kuitenkin on. Irmeli nauroi otsikolleni - ehkä muutan sen jonain päivänä, mutta tämän syksyn korvaongelma on hallinnut aikalailla elämääni. Tinnitusta minulla on ollut kymmenen vuotta, mutta se pahus yllättäen ilman mitään syytä villiintyi lokakuun alussa ja jotenkin sen aikaansaama häiriköinti vaikuttaa koko ajan elämiseeni. Ei se mikään tolkuttoman paha ole, mutta kaikesta soittamisesta ja laulamisesta olen ainakin toistaiseksi luopunut ja töissä pidän musatunneilla (9h/vko) säännöllisesti korvatulppia. Suomessa on satojatuhansia tinnittäjiä - ei se mikään harvinaisuus ole, mutta jokaiselle jossain määrin pieni tai iso probleemi - subjektiivistä. Tänään heräsin tavalliseen tapaan kaksiviivainen h korvissani. Tänään se tosin oli hieman hiljaisempi eikä se nyt niin ihmeesti haittaa esim. nukkumista, mutta vallan ärsyttävä se on.

Hirveä ilma, kestokaamos päällä. Lumesta ei jälkeäkään - sukset on kunnostettu ja odotan vaan pääsyä ladulle. Ei toivetta viiteen vuorokauteen ainakaan ystävällismielisen meteorologin mukaan. Luulen, että haen vävypojalta dvd:n lainaksi, sillä aikaa kun muu perhe on laulamassa. Minun pitäisi oikeastaan olla soittamassa illalla, mutta nyt tuon korvapolitiikan takia pidän pientä taukoa. Hoosiannaan olen varautunut kuitenkin!

Ensi viikkoa pitäisi suunnitella - siis töitä. Kohta 25 vuotta tätä open duunia tehnyt enkä vieläkään voi mennä töihin suunnittelematta päiviäni etukäteen. Todellisuus on tätä - open työssä on näkymätöntä, kulissien takaista hommelia aikalailla. Ei se mitään - hyvä ja ainakin tärkeä duuni! Kreikkaakin pitäisi lukea. Läksymoniste irvistää vieressäni; olen tosin jo tehnyt yli puolet ja aikaa on keskiviikkoon asti. Palaan asiaan! (ip klo 15.34)

Päivä kuluu nopeasti. Kestokaamos on vähän väistynyt, kun aurinkokin pääsi pilkahtamaan. Ystäväni Ari on vaimonsa Annukan kanssa jossain kaukana Kanarialla - soitti justiinsa. Lämmintä ja kaunista -lököilivät rannalla. Minä kaipaan lunta ja pakkasta - hiihtimet on valmiina tuolla patiolla odottamassa. Eilen illalla suunniteltiin vakavaisesti ensi kesän Kreikan matkaa. Ystävämme, Kertun kummit, Mirva ja Petri ehkä lähtevät kanssamme - ainakin niin toivomme. Kovasti asiasta ainakin on puhuttu (jos ei muut, niin minä). Tänään olen taas liimannut valokuvia. Minulla oli vielä kuukausi sitten yli 500 valokuvaa liimaamatta, mutta nyt olen jo voiton puolella. Neljäs liimaputki ja toinen albumi menossa, mutta olen jo menneen kesän Saksan matkassa. Vaikka olenkin videon ystävä, ovat nuo valokuvatkin kivoja. Kaikkihan on toki tallenettuna koneella ja poltettuna dvd-levylle, mutta paperikuva albumissa ja albumi kädessä on edelleen hyvä formaatti muistojen tallentamiseen. Nyt Vihti hiljenee tältä osin....

4 KOMMENTTIA

KOMMENTOI ESSI  KIRJOITTI 26.11.2006 - 20:46 Minä, jo 3 1/2 kuukautta opettajantyötä tehneenä, aion mennä huomenna töihin suunnittelematta kummemmin ohjelmaani. Tosin ohjelmassa on kokeen valvontaa ja lettutaikina, että menköön. Muita päiviä onkin suunniteltu useampi tunti! Kiva blogi! T: Tytär

JOUKO KIRJOITTI 26.11.2006 - 22:39 joo kävin lukemassa... terveisiä vihtiin

RISTO KIRJOITTI 27.11.2006 - 09:53 En - koputan puuta - kärsi tinnituksesta, mutta vakavaa se on tuo kreikantautikin ja siitä kärsii allekirjoittaneen lisäksi koko lähiympäristökin. Jos Kreikka ei ole koko ajan puheissa, niin mielessä se pyörii kuitenkin.

MINNA KIRJOITTI 28.11.2006 - 11:50 Tinnittäminen on raivostuttavaa. Toivottavasti korvatulpat helpottavat. Tyttären tunti sujuu aivan varmasti. Sen verran hyvä tyyppi!