Jo vuodesta 1982 alkaen olen saanut nousta marraskuun toisena viikonloppuna siihen erinomaisuuteen, että olen isä. Todellisuudessa olen isä joka päivä ja siksi jo kauan olen pitänyt päivää melkoisen turhana - sellaisena amerikkalaisena höpsötyksenä, joka on tehty vain sen takia, että saataisiin myydyksi miestavaraa. No, ei sillä, etteivätkö isät ansaitsisi huomiota ihan siinä kuin äiditkin, mutta äitienpäivän syntyyn on minun mielestäni ollut ehdottomasti parempi peruste.

Äidit synnyttävät lapset. Ei tarvitse mennä paljonkaan historiassa taakse päin, kun äidit ovat hoitaneet koko lapsikatraan, kun isä on ollut jossain - matkatöissä tai pahimmillaan sotimassa. Kun vielä yhteiskunnat taannoin olivat hyvin patriarkaalisia, niin äitien työmäärä oli valtava, joten erikoishuomiolle oli olemassa peruste.

Lapset ovat luonnollisesti muistaneet minua ihan itse melko pian niistä ajoista alkaen, kun he ovat ymmärtäneet puhetta ja osanneet tehdä omilla käsillään jotain. Jossain vaiheessa he ovat ottaneet lahjan hankinnan omalle vastuulleen. Vielä jokunen vuosi taakse päin sain aina yllätyslahjan, mutta koska minä olen sopivan vanha ihminen ja tämä talo on melkoisen täynnä roinaa, niin olen viime vuosina laittanut pientä kevyttä listaa sellaisista asioista, jotka sattuisivat olemaan tavalla tai toisella ajankohtaisia. Niinpä olen saanut leffalippuja ja lahjakortteja esim. kirjakauppaan. Kirjoja ja musiikkia (siis levyjä) on tullut mukavassa pikku paketissa. Tänäkin syksynä kevyesti vihjaisin, että Rajattomalta on tullut uusi levy ja kuinkas sitten ollakaan - sellainen tulla tupsahti aamiaispöytään, joten kiitos lapsilleni. 

Irmeli on aina myös halunnut muistaa lastensa isää ja niinpä tänä syksynä tuli painava paketti. Paketissa oli myös todelliseen käyttöön pääsevä esine - nimittäin punainen nuottiteline. Parin viikon päästä on laulukeikka ja silloin on jo tarvetta.

rajaton.jpg

*******

Mutta mitäpä ihmettä sitten. On todellakin harvinaista päästä hiihtämään marraskuussa ja vieläpä luonnonlumille. Nämä viime viikon pakkaset ja lumisateet ovat tuoneet orastavan talven näille leveyspiireille ja todellakin Nummelassa on lentokentän alueelle päästy hiihtämään ihan taivaalta sataneen lumen päälle. Siellä ei ole lainkaan tehty keinolunta. Niinpä olen siis käynyt suksimassa eilen ja tänään. Onhan se mahtavaa. Nyt sääennuste lupailee plussakeliä ja vesisadetta, joten sukset on laitettava telakalle ainakin vähäksi aikaa, mutta kukapa tietää, josko kelit kylmenisivät jo piakkoin ja pääsisimme taas suksimaan. Niin tai näin, niin olihan se mahtavaa. Vanhoista merkinnöistäni löysin sellaisen jutun, että olen syksyllä 2009 käynyt Ojakkalassa VihtiSki:n keinolumella muutaman kerran ja silloinkin ensimmäinen kerta oli 12.11.

Eilen kävin illalla jo pimeän aikaan kiertämässä Nummelan lentokenttää ja tänään sitten puolenpäivän tienoissa saman reissun ja vähän päälle. 

hiiht%C3%A4j%C3%A4.jpg