Vuosi 1966. Muutoksen vuosi. Isä oli kuollut edellisenä vuonna ja äiti ei halunnut jäädä Vesannolle ja niinpä me sitten pakkasimme kimpsut ja kampsut ja muutimme Kivijärvelle. Talvi ja kevät piti vielä kestää kovassa koulussa - kuten jo ch. 9:ssä kerroinkin, niin kansakoulun 2. luokka oli erittäin raskas ja kamala, koska ihan oikeasti pelkäsin opettajaani. Koko elämäni aikana tuo kulunut vuosi on jäänyt ainoaksi sellaiseksi, että ihan tahallani pinnasin koulusta, koska se pelko oli oli niin valtava. 

Talvi oli varmaankin muuten ihan tavallinen. Jossain määrin olimme selvinneet isän kuolemasta ja arki jatkui. Äiti oli töissä jossain baarissa tekemässä ruokaa. Hiihtolomalla olimme Kivijärvellä ja varmaan niihin aikoihin selvisi, että muutamme sitten kesällä Kivijärvelle. Itse asiassa en muista milloin äiti sen päätöksen teki, mutta sillä hetkellä se tuntui minusta hyvältä ajatukselta. Jossain vaiheessa myöhemmässä elämässäni ajattelin kyllä päinvastoin. Minulta jäi Vesannolle ihan asiapitoisia kavereita, joita en tosin ole tavannut sittemmin paria poikkeusta lukuunottamatta koskaan, mutta muuttaminen oli kyllä helppoa, koska Kivijärvellä oli kuitenkin lähisukulaisia.

Toukokuun viimeisenä päivänä sitten Kemppaisen Matti tuli hakemaan Scania Vabiksella muuttokuormamme ja tavarat vietiin sitten Hiljalan puimalaan. Hiljalan yläkertaa remontoitiin asuttavaan kuntoon ja siinä kesän aikana sitten jossain vaiheessa muutimme sinne. Osan aikaa kesästä asuimme toki mökillä, mutta en minä ihmeesti niitä juttuja muista. Siinä kylällä ihan Hiljalan, mökin ja kirkonkylän ympyröissä pyörittiin ja urheiltiin ihan hirveästi. En muista, kuinka moneen kouukaveriin tutustuin siinä kesän aikana, mutta sitten viimeistään syksyllä koulun alkaessa niitä kavereita kyllä löytyi. Mökillä pyörittiin paljon ja kun opin ajamaan moottoriveneellä sen välin, niin hommahan lähti heti surraamaan. 

Koulu oli ihan hirveän helppoa ja pärjäsin kaikessa hyvin. Kaikki luokan pojat olivat mukavia ja tytöistähän ei yhdeksänvuotiaan tarvinnut mitenkään välittää. Tärkein juttu oli tietenkin se, että opettaja oli kiltti eikä häntä tarvinnut pelätä. Taimi Mutka oli kyllä näin jälkikäteen ajatellen tavattoman yksioikoinen ja tylsä opettajana, mutta hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen eikä se mitenkään haitannut, että luokassa laulettiin virsiä ja rukoiltiin paljon. Sehän oli sitä aikaa. Akateemiset aineet opittiin ihan hyvin ja niillä taidoilla sitten oli helppoa pyrkiä keskikouluun neljännen luokan jälkeen vuonna 1968. Kaikkein suurin juttu oli se, että "rättikässä" loppui ja pääsin pois siitä kammotuksesta. Tekninen työ tuntui hyvältä ja mukavalta ja jopa osasin sitä. Jussi-setä taisi pitää meille niitä hommia. Liikuntatunnit olivat pelkästään pojille ja sekin oli hienoa.

Sikäli kuin oikein muistan, talvi tuli vuonna 1966 hyvissä ajoin ja pääsimme järvelle luistelemaan ja pelloille hiihtämään hyvissä ajoin eli tekemistä oli riittämiin. Telkkaria katsottiin sen mitä sieltä tuli - Spede varmaankin ja joskus sitten alkoi Batman, mutta en ihan varmasti muista, milloin. 1966 vai -67 vai -68???

Hiljalassa oli hyvä asua. Mummo oli vielä voimissaan ja meillä oli koko ajan säpinää ympärillämme. Ei tarvinnut mitään ohjattuja harrastustoimintoja - riitti kun touhusi kotona ja kun vielä löysin Kivijärven kirjaston, niin mikäs siinä sitten. 

Tähän vuoteen lopetan myös maailmantapahtumien kertomisen tässä historiassani siitä syystä, että oma historiani alkaa jo olla pääpiirteittäin muistissa. Meidän suvussamme ei kukaan kuollut eikä varmaan syntynytkään - ei ainakaan ihan lähipiirissä.