Vuosi 1967 eli Suomi 50, Sakke 10. 

Tämä vuosi oli ensimmäinen kokonainen vuosi Kivijärvellä. Tässä kohtaa elämää en todellakaan kaivannut mitään muuta kuin sen, mitä ympärillä oli. No, isä oli pois, mutta sille ei voinut mitään, joten oli toimittava niillä eväillä, jotka meillä oli. Talvella oli takuulla lunta- siihen maailman aikaan oli näin. Minä olin kolmasluokkalainen ja viihdyin erinomaisesti koulussa. Oli kavereita ja vaikka luokallamme oli 40 oppilasta, ei se yhtään haitannut. Sen ajan maailmassa oli kova kuri ja niinpä minusta koulussa oli aina rauhallista ja mukavaa. Laulettiin tosi paljon - tosin virsiä ja kansanlauluja ja sellaista, mutta ei se haitannut, kuului asiaan. Koulunkäynti oli tosi helppoa ja pärjäsin ihan käsittämättömän hyvin, vaikka läksyjen kanssa ei tarvinnut uurastaa puhumattakaan siitä, että olisi pitänyt apua pyytää.

Harrastuksia ei liiemmin ollut. Kävin pianotunneilla joko Ruohosen Pentillä tai Jussi-sedällä, mutta eihän se oikein edennyt. Kirjaston löysin ja lukemisesta tuli pääasiallinen harrastukseni sen lisäksi, että urheilimme siinä kotimme ympärillä sen mitä ehdittiin. Aina oli joku peli tai kisa päällä. Kesä sujui tietenkin mukavasti kodin ja mökin välissä. On mahdotonta muistaa, tuliko meidän käydyksi jossain Kivijärven ulkopuolella, mutta jos käytiinkiin, niin aika vaatimatonta tuo reissailu taisi olla. 

Saattaa olla, että tämä oli se kesä, kun kävin setäni ja tädin kotona kastelemassa kukkia, koska Kyllikki ja Jussi olivat Rodoksella. Kun he sitten tulivat sieltä, olivat he lähdössä Etelä-Suomeen, Perniöön, hakemaan serkkujani ja minä pääsin mukaan tälle matkalle. Niinpä siitä tuli elämäni ensimmäinen pitkä reissu pois kotoa. Mitään en muista kuitenkaan tästä - en ole edes varma, olenko oikeassa vuodessa, mutta paluumatkalla Jukka puristi minua nenästä ja sitten tuli verta paljon.

Suomi täytti 50 vuotta ja sen muistan hyvin, että radiosta tuli itsenäisyysjuhlaohjelma, jota kuunneltiin kaikkialla Suomen kouluissa yhtä aikaa ja siihen kohtaan sitten laulettiin ainakin Uusmaalaisten laulu, jonka Taimi Mutka opetti väärin ja Jussi-setä kävi sitten tekemässä korjauksen.

Muistaakseni kukaan sukulainen ei syntynyt eikä kuollut - elämä oli varsin leppoisaa ja mukavaa.