Siirryttiin jo vuoteen 1971. Vuosi, jolloin Suomi juostiin takaisin ainakin Euroopan kartalle näin urheilukieltä käyttääkseni. Yleisurheilun EM-kisathan olivat Suomessa ja Juha Väätäinen pisteli siellä sekä vitosen että kympin voittoon ja se, jos mikä oli omiaan nostattamaan kansallistunnetta oikein korkeuksiin. Tuona vuonna ei ollut hiihdon arvokisoja, joten tavallaan huiput viettivät välivuotta, koska varsinaista maailmancupia ei ollut. Jääkiekossa Suomi oli neljäs ja hiljalleen matkalla kohti maailman terävintä jääkiekkokärkeä, mutta silti vielä aika kaukana. Euroviisuissa Suomi sijoittui kahdeksanneksi Markku Aron laulamalla Tie uuteen päivään. 

Talvi kului varmaankin perinteiseen malliin hiihtäen, luistellen, telkkaria katsoen, lukien ja koulua käyden. Edelleen pärjäsin kouluhommissa tosi hyvin ja muutenkin eläminen sujui kohtuudella, lukuun ottamatta niitä kiusajuttuja. Täytin keväällä 14 eikä minua edelleenkään kiinnostanut mikään erityisempi nuorisoremestely. Eipä noita huvituksia Kivijärvellä juurikaan ollut enkä kuulunut mihinkään "jengiin", joten viikonloput vietin kotosalla lukien, musaa kuunnellen ja erilaista liikunnallista tointa harrastaen. Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen kouluviikkoon vuonna 1971 syksyllä ja niinpä vapaata tuli kerralla enemmän. Kyllähän se meille sopi. Silloin syksyllä alkoi oppikoulun neljäs luokka eli hiljalleen alettiin kuulua koulun vanhimpien joukkoon. Meillä oli siinä vaiheessa kemian opetusta ja ajan kuvaan sopi sellainen epätasa-arvo, että pojilla oli kemian labratöitä ja tytöillä kotitaloutta. Pojilla ei ollut köksää ollenkaan, mikä kaiken kaikkiaan kuulosti ihan hullulta. Kuitenkin koko luokka opiskeli kemiaa eli tytöiltä jäivät kaikki kiinnostavat labrahommat väliin ja tietenkin meiltä pojilta ne köksäjutut. Jarmo-veli kävi koulua Saarijärvellä ja vaikka hänellä olikin tyttöystävä, niin kyllä hän kaiketi pääasiassa kotona kävi viikonloppuisin.  
Jossain vaiheessa neljännen luokan aikana muutimme uuteen kouluun, joka rakennettiin vanhaan kouluun nähden toiselle puolelle maantietä. Uusi ja upea, mutta urheilumiestä harmitti, että siellä ei ollut liikuntasalia. Sitä, mihin aikaan vuodesta (ja oliko se lopulta 1972) me sinne muutimme, en muista. 

Kesällä tietenkin urheiltiin ja löysäiltiin, mutta olin minä jo kesätöissä Katajan tehtaalla sinä vuonna. Jotain pakkaamista ja vähän sahaamistakin - ihan viikon tai kaksi, ei sen enempää. Siihen kesään sattui sellainen hurja juttu, että äiti ja Paavo (äidin miesystävä) kidnappasivat veljeni ja minut Kaustiselle kansanmusiikkijuhlille. Olimmeko vähän paljon vihaisia? Vähänkö meitä joku kansanmusiikki kiinnosti? Vakaasti päätimme alkaa laulaa Creedence Clearwater Revivalin hittibiisejä Kaustisen kavalkadin aikana. Vaan kuinkas kävikään? Minuun iski aivan käsittämätön halu ja tarve alkaa soittaa viulua. Konsta Jylhä ja kumppanit tekivät niin lähtemättömän vaikutuksen, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tosissaan alkaa suunnitella kansanpelimannin uraa. Ihan se ei heti tapahtunut, mutta tulevaisuudessa kyllä.

Urheilutantereelta jäi katkera maku, kun en päässyt piirin ikäkausikisoihin heittämään kiekkoa. Olin koko edeltäneen kevään ja kesän harjoitellut tosissani ja heitin sitä kilon limppua varsin kauas. Meille oli ikäkausikisojen yhteydessä aina painotettu, että piirin tuloksissa parinkymmenen joukossa olevat pääsevät ilman muuta kisoihin. Oli sitten aika järkytys, kun minua ei valittu, vaikka ennätykseni oli ihan siinä kärjen tuntumassa. Kyllä minä siitä sitten kysyin joltakin, mutta ei siihen vastausta tullut. Tulevina vuosina en enää saanut kiekkoa lentämään, kun siirtyessäni isompiin sarjoihin, nousi myös limpun paino ja sitä ei sitten enää pelkällä tekniikalla heitetty. Kesä 1971 oli viimeinen, kun ihan oikeasti harrastin urheilua kilpamielessä. Myöhemmin sitten aloin juosta, mutta sen ajan maailmassa Suomi oli täynnä juoksijoita enkä päässyt sittemmin edes lukion juoksujoukkueeseen, vaikka koulun liikkatunnilla painelin tonnin alle kolmen minuutin.

Emme matkustaneet silloinkaan minnekään. Käväisimme Paavon kyydissä ostosreissulla Jyväskylässä ja ilmeisesti piipahdimme myös Toivakassa setäni luona. Näistä vuosiluvuista en kylläkään ole ihan saletin varma. Muuten kesä sujui antoisasti Kivijärvellä.