Siirryttiin vuoteen 1973. Jääkiekon MM-kisoissa Suomi oli vaihteeksi neljäs, eikä edes lähellä mitalia. Hiihdossa ei ollut suurkisoja. Euroviisut pidettiin Luxemburgissa, missä Marion Rungin "Tom tom" sijoittui hienosti kuudenneksi. Yleisurheilussakaan ei ollut suurkisoja.

Alkuvuosi oli Kivijärvellä aluksi vielä lumeton. Joko se oli ennettä tuolle ilmastonmuutolle - mene ja tiedä. Tulihan sitä lunta, joten talvi sitten kului lätkän peluussa, hiihdellessä, lukiessa, telkkaria vahdatessa, viulua vinguttaessa, pianoa paukutellessa ja koulua käydessä. Pianosta aloin löytää sointuja eli siis opin säestämään lauluja ja totesin, että eihän tässä mitään nuotteja tarvita - sointuja vaan peräkkäin ja se oli siinä. Edelleen pärjäsin koulussa hyvin, mutta hieman alkoi olla sellainen tunne, että en ihan kauheasti jaksa ponnistella opiskelun hyväksi siinä kohtaa, koska kuitenkin olin lähdössä lukioon. Maaliskuussa kohtasimme kovan kohtalon koulussa, kun hävisimme perinteisen jääkiekon koululaisottelun Kannonkoskella lukemin 1-15. Meiltä puuttui monta tärkeää pelaajaa mm. loukkaantumisten ja sairastelun takia ja kun maalivahtimme pääsi tosissaan edustamaan Hooverin sukukuntaa, niin tylyähän se oli. Ottelu oli myös ratkaiseva ajatellen kiertopalkintoa ja niinpä "poika" jäi Kannonkoskelle. Tylyä! Jääkiekkoa pelattiin ja hiihdettiin - siinäpä se pääasiassa oli.

Talvi ja vallankin helmi-maaliskuu olivat erittäin raskaita kotona, koska Jarmo luki tentteihin ja valmisteli yo-kirjoituksiaan ja oli jumalattoman vihainen koko ajan. Yhtään en saanut soittaa pianoa enkä viulua ja telkkariakin piti katsoa melkein äänettömästi. Sekin oli tylyä. 

Pelimannit treenailivat aika usein ja suunnitteilla oli mm. Kaustisella festareilla esiintyminen. Olimme keväällä soittamassa Jyväskylässä Laajavuoren hotellissa jonkinlaisessa Keski-Suomi soi - tapahtumassa. Keski-Suomi soi ja vanhat pelimannit olivat kohtuudella päissään eli ts. umpikännissä.

Selviydyin keskikoulusta hyvällä todistuksella ja siitä sitten heti seuraavana päivänä lähdettiin juhlahousut jalassa viemään todistuksen jäljennöstä Saarijärvelle. Särkisen Timon isän kyydissä sitä mentiin ja tähän kohtaan liittyy se yksi vuoden 1972 kertomuksessani mainittu virhe. Laitoin nimittäin rastin "paskaruutuun" eli valitsin pitkän matematiikan, mikä sitten toi tullessaan myös fysiikan - nämä kaksi oppiainetta olivat lopulta kaataa koko lukion käynnin. Törppö mikä törppö. Siihen palaan tulevissa chaptereissa. Lukioon sitten pääsin kyllä helposti. Eihän se kynnys ollut kuin seiskan keskiarvon tienoilla ja melko paljon korkeampi se minun paperi oli. Lähellä yhdeksää, mutta en ihan satavarmaksi muista. Ehkä löydän sen todistuksen jostain.

Lukuvuosi päättyi sitten tosiaan minun keskikoulun päättäjäisiin ja tietenkin vähän isommalla rytinällä, kun Jarmo pääsi hienosti ylioppilaaksi. Meillä oli toki juhlat, mutta kuinka paljon vieraita siellä oli, niin eipä ole aavistustakaan.

Kesällä olin sitten ainakin jossain vaiheessa töissä Katajan vaneritehtaalla. En pitkään, mutta olin kuitenkin. Kesäkuun 15. päivänä tai sillä tienoilla Jarmo lähti armeijaan Keuruulle. Muistan, että kun äiti saatteli Jarmon Keuruulle menevään postiautoon, niin minä soitin pianolla virsiä ja kerrankin kävi niin, että äiti kielsi minulta moisen. Lienenkö soittanut hautajaisvirttä? En muista. Minähän en käynyt missään pianotunneilla, mutta opettelin itsekseni ja virret olivat siihen tarkoitukseen oikein hyviä. Osa niistä on helppoja ja eihän kaikkia nuotteja kannata soittaa. Väliäänistä voi jättää suurimman osan pois, kunhan melodia ja basso soivat oikein.

Eipä tuossa kesän aikana tullut käydyksi juuri missään - ehkä Jyväskylässä jotain ostoksia tekemässä, mutta vaatimatonta tuo kulkeminen oli. Joitakin sukulaisia tavattiin, kun he kävivät Kivijärvellä Jussin ja Kyllikin luona ja taas toiselta puolen Sulon (enoni) ja Pirkon luona.

Varmaan pelattiin jalkapalloa ja toki minä aika ajoin pyörin mökillä, joskaan en viihtynyt siellä öisin. Kotona töllötin telkkaria, jos jotain tuli. Sunnuntai-iltaisin hengailtiin Hannonsalmen tanssilavalla, joka oli parin kilsan päässä meiltä, mutta eihän sinne lippua ostettu. Kunhan seistiin pihassa ihmettelemässä Ruotsista lomalle tulleita siirtolaisia, jotka olivat kuin ruhtinaita, kun oli Volvo ja hienot vaatteet. Jos lavalla sattui olemaan joku "supertähti", niin toki silloin saatettiin maksaa sisään. Ainakin Irwin Goodman, Karma-yhtye, Tapio Rautavaara ja Jussi Raittinen olivat joskus Kivijärven lavalla, mutta enhän minä mitään vuosilukuja muista. Nämä tähdet muistan kuitenkin nähneeni siellä.

Muistan myös elävästi sen, kun yksi tuttavani - kuta kuinkin saman ikäinen - teki alkukesästä hillittömän pönikän kiljua kavereidensa kanssa. Sitten he sitä joivat ja tokihan siinä kävi niin, että poikien tuli nautituksi liikaa ja siinä sitä piisasi hoitotoimenpiteitä, kun noita sikamaisessa kännissä olleita oksentelevia äijiä piti huoltaa, etteivät putoaisi järveen. Jalkojen toimivuus oli vallan huonoa. No, olipa minustakin jotain hyötyä. 

Olisiko se koko kesän suurin tapahtuma sitten ollut se, kun olin taas Kaustisella kansamusiikkikurssilla? Siellä oli jälleen kerran ihan sikamaisen hauskaa ja ihan oikeasti opin soittamaankin lisää. Muuten se vapaa-ajan vietto oli melkoisen tyypillistä nuorten riehumista eli ulkopuolisen tarkkailijan mielestä kohtuullisen katastrofaalista meininkiä. Valvottiin yökaudet ja hengailtiin leirin tyttöjen kanssa. Maistoinpa tuolla leirillä elämäni ensimmäisen kerran alkoholia, jos kohta vähän, koska ei siinä mistään kännäämisestä puhuttu. 4 mk 40 p maksoi Marlin helmeilevä omenaviini, mutta kaiken kaikkiaan en minä siitä pitänyt ihmeemmin enkä kyllä juonut koko pulloa. Ei tullut humalaa eikä krapulaa eikä syntynyt alkoholistia. Tupakkiakin maisteltiin, mutta eipä sekään ihan tavaksi silloin herännyt - en minä siitä tykännyt, mutta valitettavasti opin kyllä tupakoinnin jalon taidon. Musiikkileirin keittiöstä tuli häätö, kun yhdessä erään Matin kanssa tiskivuorossa keksittiin, että kun Matti sai kuivatuksi astian, hän heitti sen minulle pöydän yli pakattavaksi kaappiin. Kummallinen keittiön emäntä, kun ei tykännyt tästä meiningistä, outoa. Yhtään astiaa ei säretty, jos kohta ei me ehditty kovin monta lentopostia lähettää.

Leirin jälkeen kävin kotona ja sitten palattiin pelimannien kanssa Kaustiselle, missä Kivijärven pelimannit oikein saivat luvan kanssa esiintyä. Se meni hyvin ja myöhemmin sitten iltameiningeissä saatiin oppituntia, kuinka pelimanni kiskoo viinaa olan takaa ja kuinka pelimanni on kännissä. Festareiden isossa ulkoilmakonsertissa soitin itsensä Konsta Jylhän vieressä. Olin ilmeisesti istunut jollain ojan penkalla, kun Konsta yhtäkkiä alkoi puhdistella minun housujen persamusta, kun ne olivat niin pölyiset. Olin aika otettu, että ihan itsessään Konsta Jylhä. Hän oli sen ajan superstar Suomessa.

Loppukesä meni sitten koulun alkua odotellessa. Saimme  serkkuni Anteron kanssa jollain maailman ihmeen säkällä mielettömän hyvän asunnon Saarijärveltä. Kyseinen asunto oli paikallisen eläinlääkärin ja hänen kansalaisopiston rehtori-rouvansa asuttama iso talo, jossa meidän ja isäntäväen lisäksi asusteli minun ikäinen lukiopoika, Mikko. Mikko osoittautui pian ihan käsittämättömän hauskaksi tyypiksi ja vaikka tässä välillä on kulunut monta vuotta, etten ole häntä tavannut, niin nyt taas viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme sentään muutaman kerran kohdanneet.

Lukio-opinnot osoittautuivat haastaviksi. Läksyjä oli paljon ja ne oli tehtävä huolella. Aluksi oli vaikea ymmärtää sitä rytmiä, vaikka vanha keskikoulumme olikin tarjonnut melkoiset valmiudet. Alussa sain huonojakin numeroita - kuutosen ja kasin välillä ja se tietenkin harmitti, koska olin kuitenkin huomattavasti parempaan tottunut. Aika pian minä ihmeesti sain juonesta kiinni ja vain matematiikka ja fysiikka tökkivät. Törppöysvirhe linjaa valitessa oli tehty eikä sieltä matikkalinjalta sitten enää kielilinjalle menty, kun kerran päätös oli tehty. Joulutodistuksen keskiarvo oli kahdeksan tienoilla - ehkä vähän yli eli ihan hyvin se lähti käyntiin.

Saarijärveläiset olivat kivaa porukkaa. Opin äkkiä tuntemaan monta hyvää tyyppiä ja oli oikeastaan aika hämmästyttävää, että kukaan ei kiusannut. Jos minun naama tai muu osa ärsytti, niin sitten annettiin olla rauhassa eikä oltu sitten missään tekemisissä. Koulussa oli kuitenkin ihan hyvä fiilis ja mikäs sen mukavampaa.

Asuimme siis viikot Saarijärvellä, koska matka Kivijärvelle oli kuitenkin niin hidas, että bussilla kulkien olisi kulunut noin viisi tuntia päivässä eikä sitä olisi Einarikaan jaksanut. "Kämppämme" oli aivan mahtava. Saimme olla rauhassa, perheessä saatiin ruokaa, telkkaria sai katsella ja lukea lehtiä ja elää ihan niin kuin kotona. Toki vietimme viikonloput kotona, mutta aika ajoin lähdimme Anteron kanssa jo sunnuntai-iltana Saarijärvelle ja saimme näin rauhassa lukea läksyt ja nukkua yömme kunnolla. Ihan totista koulunkäyntiä se oli.

Joululoma tuli sitten ihan tarpeeseen, koska se kouluhomma oli kuitenkin aika kovaa. Kotona sekin tuli vietetyksi, mutta yhtään en muista kestikö se loppiaiseen asti vai yli sen.