Vuosi 1976. Täytin huhtikuussa 19. Talviolympialaiset pidettiin Innsbruckissa ja Suomella oli hieno seitsemän mitalin menestys - kaksi kultaa. Helena Takalo ja miesten viestijoukkue nappasivat kirkkaat lätkät. Euroviisuissa Iso-Britannia voitti ja Fredin Pump pump pyllisti yhdenneksitoista 18 maan joukossa. Jääkiekon MM-kisoissa Suomi pelasi viidenneksi eli kauan kaivattua arvokisamitalia ei vieläkään tullut. Kesällä Montrealin kesäkisoissa oli niin ikään hienoa menestystä. Suomi sai neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Lasse Virén uusi Munchenin menestyksen voittamalla sekä 5000 että 10000 metrin juoksut.

Talven 1976 kuului olla alkuperäisen suunnitelman mukaan ankaraa koulutyötä ja valmistautumista ylioppilaskirjoituksiin. Homma ei kuitenkaan sujunut niin, koska minä en vaan ollut valmis siihen. Omalla tavallani olin silloin ja olen edelleen melkoinen perfektionisti ja niinpä en edes lähtenyt yrittämään noita kirjoituksia tosissani, koska  minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä hommaa sille tasolle kuin uskoin oikeasti kykeneväni. Tässä vaiheessa kävin läpi rehtorin kanssa sellaisen ajatuksen, että haluan käydä viimeisen luokan uudestaan ja nostaa tasoni sinne, missä sen kuului olla. Rehtori lopulta suostui siihen, vaikka sanoikin, että ei se tule onnistumaan. Kukaan ei ollut kuulemma koskaan saanut moista temppua onnistumaan. Minä vakuutin, että minäpä onnistun. Koska minulla ei olisi ollut kotona mitään tekemistä, niin pysyin kuitenkin koulussa ja lööperöin koko talven ja kevään miten kuten. Keskiarvo oli huikea - 6,6. Matematiikasta nelonen, fysiikasta viitonen - ei oikein mallikelpoista toimintaa. Kävin jopa kirjoituksissa ja tenteissä ennen kirjoituksia, mutta eihän siitä touhusta ollut mitään iloa. Kun en pätkääkään valmistautunut koko juttuun, niin lopputulos oli heikko. Silti kirjoitin englannista ja äidinkielestä ämmät, ruotsista been ja reaalista ja saksasta aat. Matikan kokeesta sain pisteen ja ihanan improbaturin. Matikkaa lukuunottamatta joku olisi saattanut olla vallan iloinen tuollaisesta tuloksesta - minä en. Niinpä oli aloitettava suunnitelma bee.

Huhti- ja toukokuu sujuivat pääosin oleillen, mutta kävin elämäni ensimmäisen kerran tekemässä tulevaa työtäni eli olin Kivijärven alakoulussa sijaisena muutaman kerran. Niin uskomatonta kuin onkin, olin myös teknisen käsityön opettajana jokusen kerran. Ilmeisesti mitään ei valmistunut - en muista. Vapaa-aikanani aloin käydä läpi lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa alusta alkaen. Tutkin vanhoja yo-kirjoituksia ja opiskelin niitä mm. purkamalla laskuja takaperin eli vastauksesta laskulausekkeeseen, mutta totuuden nimessä ihan hirveän hyvin ne hommat eivät sujuneet. Joka tapauksessa sain jonkinlaisen otteen siitä hommasta ja aloin jopa jossain määrin tajuta niitä matematiikan väkkyröitä. Ehkä jos olisi ollut joku, joka olisi tuossa vaiheessa osannut tarkemmin asiaa neuvoa ja käydä yksityiskohtaisesti niitä läpi, niin ehkäpä se lopullinen viimeinen kouluvuosi olisi ollut hieman kevyempi.

Koulun päättäjäispäivänä menin rohkeasti lukiolle onnittelemaan kavereita ja kävin jopa heidän yo-juhlissaan ja olin myös Summassaaressa lakkiaisjuhlissa. Hieman haikeaa, mutta tavallaan se oli lähtölaukaus parempaan. Heti pian kesäkuun alussa lähdin sitten Seinäjoelle kesäyliopistoon käymään lukion pitkää matematiikkaa läpi. Siellä oli erinomainen opettaja, joka hyvin selkeästi kävi läpi niitä asioita, joita osaamalla ja itselleen selvittämällä pääsisi varmasti matematiikan kokeesta läpi ja saattaisi jopa päästä kohtuulliseen tulokseen. Kolmessa viikossa minulle avautuivat matemaattiset ovet huomattavasti aiempaa laveammiksi ja toivon kirkas auringonpaiste syttyi loistamaan. Asuin viikot tätini perheen luona Ylistarossa ja sikälikin se oli tavattoman mukavaa. Maija-tätini tytär eli serkkuni Ritva oli oikein mukavaa seuraa ja samoin tädin mies, Arvo.

Juhannuksen jälkeen pääsin Kivikantoon eli Kivijärven S-kauppaan töihin. Duunasin varastolla ja ajoin kaupan pakettiautoa, olin jopa kassalla ja myymälän puolella. Muutaman kerran minua tarvittiin hätiin, kun kauppaan tuli englantia puhuvia turisteja ja kun satuin olemaan paikan ainoa englannintaitoinen, niin siinähän pääsi oikeasti kokeilemaan, miten puhutaan ulkomaata. 

Kesän aikana Kivijärvellä kävi joitain sukulaisia ja tuttavia, mutta muuten loma meni töitä tehden ja lööbaillen. Luin paljon - jopa koulukirjoja ja tein matematiikan tehtäviä Vastarin kirjasta. Se oli sellainen opus, josta rehtorimme otti koetehtäviä, joten sitä selaamalla ja tutkimalla saattoi kokeessa pärjätä hyvin tajuamatta puoliakaan asioista. Kunhan osasi jutut ulkoa.

Seurustelin edelleen ihan kunnolla kaverini serkun kanssa ja vietin kesällä aikaa toki hänenkin kanssaan. Tapailin toki saarijärveläisiäkin, mutta  muuten en muista käyneeni taaskaan koko kesänä yhtään missään kauempana. Ei ollut rahaa eikä oikein aikaa eikä matkustelu vielä silloinkaan oikein ollut tapana. 

Koulu alkoi sitten elokuussa ja minulla oli uusi asuinpaikka ihan Saarijärven kirkon ja urheilukentän vieressä. Se oli oikein mukava paikka ja minulla oli erittäin rauhallinen ja tilava huone. Aamiaisen ja iltapalan sain, mutta syömässä kävin sitten jossain baarissa ja toki koulussa söin lounaan. Jostain kumman syystä koulu lähti heti luistamaan todella hyvin. Luokka oli tosi mukava ja aivan täysin päinvastaista oli meininki kuin edellisenä vuonna. Osasin fysiikkaa lukuun ottamatta kaikki läksyt ja itse asiassa todella hyvin. Kokeista tuli pääasiassa ysejä ja kymppejä ja todennäkoisesti järkytin matematiikan opettajan, koulumme rehtorin, saamalla ensimmäisestä kokeesta 9 puoli tai jopa 10-. Eikä se ollut mikään helppo koe - osaamiseni ja itseluottamukseni oli palannut ja koko koulusyksy sitten sujui ihan käsittämättömän helposti. Sosiaalisena ihmisenä pärjäsin luokkakavereiden kanssa mainiosti ja vietimme vapaa-aikaakin yhdessä käymällä uimassa, lenkkeilemässä ja ihan vaan toistemme luona. 

On mahdotonta tällä tiedolla ja ymmärryksellä sanoa, mitä oikein tapahtui kesällä ja syksyllä 1976. Kun edellinen vuosi meni jaksamisen kanssa taistellessa ja pientenkin asioiden tuntuessa ylivoimaisilta, niin palatessani taas kouluun olin yhtäkkiä suorastaan ylivoimaisen hyvä - monessa oppiaineessa ihan luokan parhaimpia (ei ole oma selitys, opettajat sanoivat). Englanti, ainekirjoitus ja biologia olivat ihan kympin tasolla. Myöhemmässä elämässäni spekuloin jopa ajatuksella kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (ennen se oli maanis-depressiivisyys), mutta siitä ei ole koskaan ollut kysymys. Tuossa taudissa masennus on valtavan syvällistä ja ihminen menettää useimmiten selkeän kosketuksen todellisuuteen ja sitten taas maaniset vaiheet ovat niin hurjia, että ne näkyvät ja kuuluvat kauas. Lievä masentuneisuus uskoakseni jossain määrin näkyi, mutta suurin osa ympärilläni olleista ihmisistä tuskin hirveän paljon sitä pystyi näkemään. Muistetaan myös, että mentaalipuolen sairaudet olivat 1970-luvun Kivijärvellä järkyttävä tabu ja niistä puhuttiin vain kuiskutellen - tupakalla aiheutettu syöpä ja viinalla juotu maksasairaus olivat miehekkäitä juttuja, mutta eivät mielen horjumiset.

Uskoisin edelleen, että lapsuuteni ja nuoruuden ikävät asiat valtasivat mieleni juuri siinä kohtaa elämää ja lopulta mummon kuolema juuri herkimmillä hetkillä toimi lähtölaukauksena koko prosessille. Kuten sanoin, olen myös perfektionisti tietyissä asioissa, enkä voinut hyväksyä henkilökohtaista epäonnistumista, mikä sitten lisäsi stressin määrää ja sotki tuon yhden elämänvaiheen.

Olihan se elämä aika toisenlaista kuin edellisenä vuonna. Ahkeroin koulussa todella tosissani ja tein viikonloppuisinkin läksyjä tai treenailin ylimääräisiä asioita. Luin mm. englannin kielen keskeistä sanakirjaa ruokapöydässä ja tein ylimääräisiä matematiikan tehtäviä Vastarista lauantai-iltapäivisin. Viikonloppuisin kävin serkkupojan kanssa aina silloin ja tällöin Saarijärvellä tai Karstulassa kuuntelemassa musaa ja aika usein myös Summassaaressa ihan vaan iltaa istumassa. Olin muuten ihan hirveän paljon kuskina, koska alkoholi ei maistunut ja toki kaiken päntäämisen keskellä oli ihan pakko ottaa hieman kevyemmin aina ajoittain.

Abiturienttien pikkujoulut Summassaaressa olivat melkoisen huikeat. Olin luvannut olla kavereiden kuskina mennen tullen, mutta olin myös päättänyt hieman juhlia. Varasin rahaa kolmeen olueeseen. Muistan tämän mainiosti. Niinpä varasimme tyyppien kanssa lomamökin eli viekon siitä Summassaaren alueelta. Ilta oli tavattoman kiva ruokineen ja kaikkineen ja jopa minäkin tanssin uutterasti. Yömyöhällä viekkomme oli aika täynnä ja ihan mukava meininki, kunnes yksi umpikänninen tyyppi päätti suutuksissaan potkia vessanpöntön paskaksi. Vessa oli aika kivasti veden vallassa ennen kuin tajusimme laittaa venttiilin kiinni. Aamulla kutsuttiin sitten joku huoltomies paikalle ja hänellä oli varmaan vähän joku piuha ristissä, kun hän alkoi uhkailla meitä poliisilla ja vanhemmilla ja kouluun ilmoittamisella. Onneksi sain puhelimitse heti maanantaiaamuna paikan johtajan kiinni ja kun lupasimme toki korvata aiheuttamamme  vahingon ja kun vielä ymmärsin selittää, että me kaikki olimme sillä hetkellä jo 18 täyttäneitä, niin tähän hommaan ei tarvinnut ketään muita sotkea. Johtaja oli oikein ymmärtäväinen ja naureskeli vaan, että sattuuhan sitä nuorille ja eihän siellä kukaan loukkaantunut. Tästä kyllä sitten seurasi se, että koska pöntön hajottanut tyyppi ei missään vaiheessa edes halunnut keskustella tempustaan saati sitten osallistua korvaukseen, niin yhdessä päätimme, että hän ei sitten osallistu mihinkään meidän yhteiseen projektiin. Työnsimme hänet mm. abiajelulla toiseen kuorma-autoon - sen verran tuollainen vastuuttomuus pisti vihaksi.   

Koulusta vielä sen verran, että ihan henkilökohtaisesti minulle sattui hyvä tuuri, kun ensinnäkin matematiikan opettaja vaihtui. Rehtori aloitti lukuvuoden, mutta sitten hän joutui sairaslomalle ja tilalle tuli Matti, jonka sukunimeä en muista. Hän oli ihan älyttömän hyvä ja osasi todellakin selittää, mitä tapahtuu, kun derivoidaan ja integroidaan. Hän käytti ilmeisen osuvia matemaattisia termejä, kuten "hämplätään", "sumplataan" ja "muklaillaan". Näin syntyi korkeaa matemaattista taidetta. Toinen juttu, joka oli minulle onnenpotku oli se, että saksan opettajakseni tuli koulun vararehtori Pekka Iivanainen, joka oli melkoinen guru. Yhtäkkiä minä ymmärsin saksaa ja pärjäsin siinäkin ihan sikahyvin ja sain jopa kymppejä kokeista. Joulutodistus oli sitten melkoinen ylläri. Edellisen kevään 6,6:sta keskiarvo nousi 8,6:een. Matematiikka-Matti sanoi, että ei hän ole edes katsonut meidän matematiikan numeroita, vaan uskoi, että taso oli kuta kuinkin sama, kuin edellisenä vuonna. Niinpä kun minulla oli kokeiden keskiarvo kasi puolosen tienoissa, niin minä sain 100%:n korotuksen eli nelosesta kahdeksikkoon, kun olin varautunut seiskaan tai pahimmassa tapauksessa kuutoseen. Joululomalle oli siis vallan helppo lähteä asiallisella todistuksella ja hyvällä mielellä.