Vuosi 1977 ja minä täytin 20. Kaksivaiheinen vuosi, josta voisin sanoa, että siinä oli paljon hyvää, mutta myös jossain määrin huonoja asioita. Yleis- ja talviurheilussa oli arvokisojen osalta välivuosi eli sillä saralla ei tapahtunut yhtään mitään järkevää. Jääkiekon MM-kisoissa Wienissä Suomi oli viides.

Koulu päättyi jouluna mukaviin fiiliksiin, koska olin saanut todella hyvän todistuksen. Joululomalla tein joka päivä vähintään tunnin mittaisen koulutyöepisodin - pääasiassa luin ruotsin ja enkun kielioppia ja tein matematiikan tehtäviä. Lisäksi paahdoin viimeiseen historian kokeeseen, joka oli melko pian loman jälkeen ja opettajamme Arvin mukaan tulisi olemaan tärkeä koe ajatellen lopullista numeroa. Ensimmäisellä matematiikan tunnilla Matti-matemaatikko antoi lisää hyviä uutisia, kun hän sanoi, että preliminääristä ja muista jutuista huolimatta hän ei missään nimessä enää aio laskea meidän numeroita- korkeintaan nostaa, jos on mahdollista. Siispä minulla, edellisenä vuonna nelosen matemaatikolla tulisi olemaan lukion päästötodistuksessa kahdeksan - kävi hyvä sägä. Meillä oli kaksi isoa koetta vielä tammikuun aikana, joista toisesta sain kiitettävän ja toisesta kuutosen. En enää varsinaisesti pelännyt reputtamista, mutta olihan se peikko persuksissa.

Fysiikka oli ainoa, jonka kanssa jouduin antamaan periksi, mutta opettajan kanssa neuvoteltuani ja todistettuani, että osaan kaikki teoria-asiat, vaikkakaan en ymmärrä laskuja, sain kuitenkin seiskan. Tammikuussa meillä oli paljon preliminäärejä ja koostavia kokeita ja treenausta yo-kirjoituksia varten. Minulla oli kerrassaan hurja meno päällä ja oikein nautin koulunkäynnistä. Kiitettäviä prelejä aineesta kuin aineesta, joten hyvillä mielin olin siitä lähdössä kohti kirjoituksia.

Tammi-helmi- ja maaliskuussa minulla ei ollut vapaa-aikaa, koska valmistin itseäni kirjoituksia varten. Viikonloppuina kävin hiihtämässä tai muuten lenkillä, mutta muuten vapaa-aika oli varattu opiskelemiselle. Saarijärvellä saatoin käydä uimassa, jos ei ollut kokeita, mutta ne viimeiset viikot olivat kyllä aika työntäyteisiä. Penkkarit sujuivat sitten mukavasti pienenä parin päivän lepona, mutta mitään viikon juhlaputkea siitä ei syntynyt.

Kielten kuuntelut olivat muistaakseni heti koulun loputtua tai sitten ennen viimeisiä päiviä. Ruotsia ja saksaa en muista, mutta englanti oli ihan sikavaikea. En sentään muista enää, mistä siellä puhuttiin, mutta kun opettajatkin sanoivat, että oli vaikeuksia tajuta ihan kaikkea ensimmäisellä kuulemalla, niin tottahan se oli. Meillä oli aivan ihana opettaja ja koska hän piti meidän luokastamme, pyysi hän meidät iltaa viettämään kotiinsa heti pian kuunteluiden jälkeen. Meillä oli mukavaa ja toki hän sitten kertoi, että kokeen keskiarvo oli huomattavasti alle normaalivuosien keskiarvojen ja siksi pienemmälläkin pistemäärällä oli mahdollista päästä läpi. Minun kokeeni meni erittäin hyvin, mutta osoitus kokeen hankaluudesta tuli konkreettisesti todistetuksi sillä, että yhdellä kokelaalla oli 4 oikein kolmestakymmenestä. Lopulta hän pääsi kyllä kokeen läpi.

Tenttijaksolle kirjoitin itselleni virallisen näköisen tentteihin valmistautumisohjelman - siis lukujärjestyksen. Herätys varhain, aamiainen - lukemista muutaman tunnin ajan. Lenkille, ruokailu ja taas lukemista pitkälle iltapäivään. Päivällinen ja sitten taas lukemista. Illalla ohjelmaan kuului pianonsoittoa ja joka illalle televisionkatselua ennen nukkumaanmenoa. Tenttipäivinä armahdin itseäni, enkä lukenut ollenkaan, vaan kävin tentissä Markku-serkun kanssa, jos ne vaan sattuivat samalle päivälle. Ainakin pakolliset kielten ja matematiikan tentit saatiin samaan ajankohtaan. Valmistautuminen yo-kirjoituksiin oli täysipäiväistä ja myös viikonloput kuluivat opiskelun merkeissä. Uskoakseni en ole ikinä ollut niin uuttera kuin maaliskuussa 1977.

Kirjoitukset sitten sujuivat helposti ja kovin paukku oli tietenkin matematiikka, jota toki jännitin kovasti. Kuinka ollakaan kirjoituspäivä sattui huhtikuun 1. päivään eli synttärijuhliani juhlistamaan. Muistan erittäin hyvin, kuinka suuren suurella jännityksellä avasin kuoren ja kaivoin tehtävämonisteen esiin. Muutamassa minuutissa tajusin, että viisi ensimmäistä laskua ovat laskettavissa ja siitäpä sitten töihin. Valmista tuli kello 10.42 ja siihen se sitten tyssäsi. Eipä haitannut, sillä osasin purkaa laskut takaperin ja totesin, että neljä ensimmäistä tehtävää meni takuulla oikein ja viideskin todennäkoisesti. Olin siis sataprosenttisen varma, että homma meni pakettiin. Tässä on se koe. Kaivoin sen netistä ja tuijotin sitä hetken aikaa. Minulla ei ole enää mitään valtakunnan käsitystä, miten näitä lasketaan, mutta silloin osasin riittävästi. Jossakin tehtävässä pitää kai integroida tai derivoida, mutta miten ja miksi - ei siis mitään ymmärrystä. 

matsku.jpg

Poistuin paikalta tasan kello 12.00, koska mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuutosesta eteenpäin minulla ei ollut pieneintäkään johtolankaa, miten niitä laskettaisiin ja jo tehtyihin tehtäviin en halunnut millään muotoa puuttua, joten mitä minä sinne olisin jäänyt roikkumaan. Menin suoraan viinakauppaan ja ostin muistaakseni pullollisen Marinellaa, koska olin kutsunut vieraita illaksi Kivijärvelle juhlimaan synttäreitäni. Pettymys oli suuri, kun minulta ei kysytty papereita! 

Viisi luokkakaveria tuli sitten illalla juhlimaan meille Kivijärvelle. Siellä vertailtiin laskuja ja todettiin aika yksimielisesti, että homma meni pakettiin. 

Kirjoitusten jälkeen oli melkoisen voipunut olo. Päivät olivat joululoman jälkeen olleet niin intensiivisiä, että pelkkä laiskottelu tuntui suorastaan synniltä. Töitäkään ei Kivijärveltä löytynyt, joten lenkkeillessä, soitellessa, nukkuessa, telkkaria katsellessa  ja romaaneja lukiessa se homma eteni. No, ehkä olin sen ansainnut. Noihin aikoihin seurusteluni pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa meni katkolle, syystä tai kolmannesta - eiväthän ne "lapsena" alkaneet suhteet välttämättä ole pitkäikäisiä, joskin tiedän monta paria, jotka ovat aloittaneet seurustelun jopa yläasteikäisinä ja sittemmin menneet naimisiin ja vieläpä pysyneet avioliitossaan,

Toukokuussa kävin sitten toisen kerran elämäni aikana Helsingissä. Vietin muutaman päivän veljeni luona Leppävaarassa. Yhtään en muista, mitä sen ihmeempää siellä tehtiin, mutta ainakin tapasimme serkkumme, joka opiskeli Otaniemessä ja hengattiin legendaarisessa Leppävaaran Maxi-Marketissa, joka silloin vielä oli todellakin keskellä peltoa. Kävimme myös kaupungissa, missä ostimme 12-kielisen Landolan. Kitaraahan olin oppinut soittamaan vasta edellisenä syksynä, mutta sen verran jo sointuja osasin, että soittaminen sujui. Kotimatkalla kävin setäni vaimon avulla ostamassa itselleni ylioppilaspuvun ja -lakin. Olin kapinallinen, sillä ostinkin harmaan pukuni väritykseksi mustan kauluspaidan, mikä siihen maailman aikaan taisi olla melkoisen rohkea teko. Samalla reissulla kirjoitusten tulokset julkaistiin ja muistan erinomaisesti, kuinka sydämellisesti rehtori tervehti minua, kun olin esittäytynyt. Hän puhkesi vuolaisiin onnitteluihin ja antoi sitten sen verran periksi edellisen vuoden sanomisiaan, että myönsi kertaamisen todella kannattaneen. Ihan nyt sentään ei kuuden laudaturin ylioppilasta tullut, mutta erinomainen tulos joka tapauksessa. Tästä kahden vuoden seikkailusta päästiin lopulta sellaiseen summaukseen, että olen myöhemmin voinut todeta olevani yksi niitä vähemmistöön jääviä ylioppilaita, joilla on kaikki mahdolliset arvosanat iistä ällään.

Ylioppilasjuhlia pidettiin sitten tietenkin asiaankuuluvalla hartaudella. Vierasmäärää en muista, mutta olihan meillä aika paljon. Kivijärveläiseen tapaan pankeissa oli ylioppilaille keräykset ja loppujen lopuksi rahaa tuli silloisen ajatuksen mukaan todella paljon - siis tuhansia markkoja. Ylioppilasjuhlailtamat pidettiin Summassaaressa ja siellähän oli toki ilo ylimmillään. Olisi siis kuvitellut, että edessä tulisi olemaan mukava ja leppoisa kesä, mutta höpsän löörä sille.

Minulla oli nimittäin kutsu valtion palvelukseen 15.6. alkaen. Oli keskiviikko ja kuuma päivä. Lähdimme Kivijärveltä Markku-serkun kanssa Keuruulle ja samana päivänä Antero-serkku lähti Kajaaniin. Kolme pioneerialokasta samalle päivälle. Keuruulle pääsimme illan suussa ja olihan se suuri muutos. Jouduimme serkun kanssa eri komppanioihin eli heti oli aloitettava tutustuminen ihan uusiin tuttavuuksiin. No, onnistuihan se, kun oli pakko. Alussa oli kova sähläkkä kaiken sotilastoiminnan oppimiseksi, runsaasti oppitunteja, terveystarkastukset, kokeita ja testejä. Ensimmäiselle lomalle pääsimme serkun kanssa kahden viikon opiskelun jälkeen. Minulla oli haaveena mennä koko paketti läpi eli ensin RaUK ja sitten RUK, mutta nämä haaveet kaatuivat kaatumiseen. Loukkasin itseäni sen verran, että lopulta melkein koko alokasaika valui vapautuksiin ja harjoituksista poissaoloihin ja lopulta sain siirron B-luokkaan. No, kerralla armeija lyheni kolmella kuukaudella. Kävin kesä-heinäkuun aikana monissa pääsykokeissa ja olin hyvin lähellä päästä englantia lukemaan Jyväskylään. Ehkäpä valmistautumalla olisin päässytkin - kuka sen tietää, ei kukaan. Yllätyksekseni olin hyvä ampuja ja onnistuin saamaan ykkösluokan, jonka ansiosta sain kolme kuntoisuuslomaa. Juoksutreenauksesta oli se hyvä etu, että Cooperissa kelasin helposti sen 3000 metriä ja sain siitäkin kuntsarin. Muuten en ollut kummoinenkaan sotilas ja pioneeritaitokisassa olisin tappanut itseni lisäksi aika monta muuta oman puolen sotilasta mm. räjäyttämällä miinat paikallaan. Suunnistuskisan tuloksena piti toimintavalmiusyksikkö lähettää etsimään minua.

Heti pian valan jälkeen minut siirrettiin komppaniani toimistoon kirjuriksi ja sinne minä sitten hautauduin loppuajaksi. Sen homman sitten osasin kyllä hyvin ja siihen palaan seuraavassa tarinassa.

Alokasaikana lomalla käytiin parin viikon välein, mutta kirjurin tehtävä oli sen verran lunki, että syksyn aikana minun tuli käydyksi hyvin paljon lomalla. Jossain vaiheessa löysin neljä uuraislaista kaveria, joilla oli bändi, mutta ei oikein halukasta laulajaa. Pojat ottivat minut mukaan tähän remmiin ja siinä minä sitten laulelin ja soittelin koko loppuarmeija-ajan. Bändin nimi oli Limousine. Soitimme mm. kapiaisten joulujuhlassa - aika vauhdikas ilta. Kävin myös laulamassa varuskunnan kuorossa - olihan Suomen 60-vuotisbilevuosi.

Elokuussa kävin pyrkimässä Jyväskylään OKL:ään ja sehän tärppäsi. Sain varuskuntaan puhelun ja oli jopa suuri kiusaus lähteä samantien, koska armeija oli mennyt plörinäksi, mutta sitten päätin (ihan hyvä) istua kirjoituskoneen ääressä koko loppuarmeijani ja niin se tuli kerralla hoidetuksi. Oli sitäpaitsi tosi kivaa jatkaa tuota sotilashommaa, kun oli varma tieto seuraavan syksyn opiskelupaikasta. Lukion lopuilla minulle tuli sellainen tunne, että haluan opettaa ja siihenhän sitä sitten päädyin, kuten on tiedossa.

Siinä se harmaissa merkeissä sujui tuo vuoden 1977 loppuosa. Päätin jossain vaiheessa jäädä varuskuntaan jouluksi, jotta toinen kirjurimme, jolla oli jo lapsikin, pääsisi jouluksi kotiin. Meillä nimittäin piti toisen jäädä jouluksi ja toisen uudeksi vuodeksi. Varuskunnassa oli ihan mukava joulu. Ei siellä tarvinnut tehdä yhtään mitään eikä kukaan vahdannut heräämisiä ja aikatauluja. Leppoisan mukavasti se aika siellä sujui. Pääsin sitten lomalle heti pyhien jälkeen ja uusi vuosi sitten juhlittiin Saarijärvellä.