Vuosi 1978 ja täytin 21 vuotta. Hiihdon MM-kisat käytiin Lahdessa ja Suomi saalisti komeasti yhdeksän mitalia - kolme jokaista väriä. Helena Takalo, naisten viestijoukkue ja mäkihyppääjä Tapio Räisänen olivat nämä mestarit. Jääkiekon MM-kisoissa oli käydä kalpaten, kun Suomi sijoittui seitsemänneksi jättäen vaivoin DDR:n taakseen. Kisat alkoivat kyllä komeasti, kun Leijonat nuijivat kanadalaiset, mutta siitä sitten alkoi alamäki, johon tuli helpotusta vasta viimeisessä ottelussa DDR:ää vastaan - siinä voitto 7-2. Seija Simola edusti Suomea Euroviisuissa, mutta siellä tuli pahasti turpaan - sijoitus 18/20. Yleisurheilun EM-kisoista  Prahasta Suomeen tuli kuusi mitalia, joista yksi kultainen - Martti Vainio 10000 metrin juoksussa.

Alkuvuosi sujui näppärästi vielä harmaissa heiluessa. Tosin en ollut Keuruulla juuri ollenkaan, koska käytin kaikki mahdolliset jäljellä olevat lomat - niin syylomat, henkilökohtaiset kuin kuntoisuuslomatkin. Syylomaa sain ainakin työnvälityksessä käymiselle, henkilökohtaisen lomapäivän sai, kun vaan anoi. Kuntoisuuslomia minulla oli pilvin pimein mm. varuskuntabändissä soittamisesta, joulutilaisuudessa saarnaamisesta ( ihan totta, pidin jumiksessa saarnan!), ampuma- ja juoksukuntsarit ja sitten kaiken huippu oli, että komppanian päällikkö myönsi minulle kolme kuntsaria, koska järjestin komppanian paperit. En nyt muista päivien määrää, mutta minulla oli tammikuussa selkeästi enemmän vapaata kuin kiinnioloa - olisiko suhde ollut 20/10 - lähellä sitä. Helmikuun 7. päivänä sieltä pääsin pois ja ykköskomppanian kirjurin kyydissä sitten juhlavasti matkasin Saarijärvelle. Jossain armeija-ajan lopuilla tapasin jossain iltamariennoissa lukioaikaisen tyttöystäväni ja sitten jotenkin päätimme taas palata yhteen. Jonkinlaisessa kevyessä myötätuulessa se armeijan päättymisen meininki sitten sujui. Maaliskuun aikana pyörin Kivijärven ja Saarijärven väliä. Vapaa-aikoina katsoin telkkaria, hiihdin, lenkkeilin ja lueskelin paljon. Tavallaan oli tylsää, koska kaikki vähäisetkin kivijärveläiskaverit olivat joko armeijassa tai opiskelemassa, mutta leppoisaahan tuo sitten tavallaan oli. Keskikoulun päättyessä olin tehnyt sen jälkielämäni pyörteissä katumista aiheuttaneen pahan virheen, että valitsin pitkän matematiikan. Tuohon armeijan päättymisen aikoihin sattui toinen vastaava virhe. Käydessäni työkkärissä vähän ennen armeijan loppua, siellä tarjottiin minulle mahdollisuutta lähteä Äänekoskelle kurssikeskukseen suorittamaan linja-autokuljettajan kurssi. Se olisi kestänyt puoli vuotta ja loppunut sopivasti pari viikkoa ennen yliopiston alkamista. Oikeasti on pänninyt jälkikäteen. Ilmainen koulutus ja vielä päivärahat päälle. Bussikuskina olisin tienannut hyvät rahat opiskeluaikana ja miksi en jopa senkin jälkeen.

Huhtikuussa olin kuitenkin ihan omassa tulevassa duunissani sijaisena. Hoikanperän koululla (Kivijärvellä) oli muutaman viikon sijaisuus, koska varsinainen ope oli USA:ssa opintoretkellä. Hyvät rahathan siitä tuli - ei siinä mitään. Koulu oli pieni ja siellä oli mukava pitää tunteja. Pyörällä polkaisin joka aamu - hyvää kuntoilua kaiken lisäksi.

Toukokuussa sitten epämääräinen löhöily jatkui ja kun koko kesäksi ei oikein ollut töitä tarjolla, päätin kaverin innostamana lähteä lukemaan kasvatustiedettä Jyväskylän yliopiston kesäkurssille. Sain asunnon kesäkuuksi Kortepohjan yo-kylästä ja siinä sitten suoritin lopputenttejä vaille kasvatustieteen appron. Olipahan pientä helpotusta varsinaiseen opiskeluaikatauluun, joka osoittautui sitten syksyllä aika raastavaksi. 

Heinäkuussa olin jonkin aikaa töissä Kivikannossa ja soitin myös Kivijärven kirkossa jumalanpalveluksia, mikä myöhemmässä vaiheessa osoittautui vallan hyväksi opiksi. Olihan se tavallaan hassua soittaa jumista kirkossa, missä oli 20 ihmistä paikalla. Enpä siinä loppukesästä käynyt oikeastaan yhtään missään - Saarijärveä lukuunottamatta. En sitten muuten tehnytkään yhtään mitään erityistä. Luin paljon, katselin telkkaria, soitin ja odotin suurella mielenkiinnolla opiskelujen alkamista.

Joskus siinä syyskuun alussa sitten päästiin alkuun ja suuntasin Jyväskylään. Sain edullisen opiskelijakämpän Kortepohjasta, missä asustelin  eka opiskeluvuoden mikkeliläismatemaatikon kanssa. Kaiken kaikkiaan se sujui ihan hyvin, vaikka olimme hyvin erilaisia persoonia. OKL:ssä opiskellaan sellaisella metodilla, että tuttuja löytyy ja porukoita muodostuu ihan hetkessä, joten jo viikon sisällä alkoi homma tuntua erittäin mukavalta. Päivät olivat sairaan pitkiä ja raskaita, joten kyllähän siinä väkisin väsähti välillä, mutta kyllä siinä kaiken oleellisen ehti tehdä ja vähän sen ulkopuolelta. Päiväkäytänteet ruokailuineen ja väliaikoineen muotoutuivat näpsäkästi ja opiskeluaikaan oleellisesti kuuluneet illanvietot toki mahtuivat matkaan. Eipä siinä kyllä juuri minkäänlaista harrastusta ehtinyt ajatella enkä vallankaan keskellä viikkoa jaksanut ajatella mitään kouluhommien ulkopuolista. Setä asui ihan keskellä kaupunkia ja hänen luonaan kykenin sitten käymään silloin tällöin viikonloppuisin - hyvin harvoin.

OKL-opiskeluun kuului toki runsaasti kasvatustieteellistä luennointia ja eri oppiaineisiin liittyvää kasvatustieteellistä täsmätietoutta. Opiskelimme eri oppiaineiden didaktiikkaa eli yksinkertaisesti sanottuna oppimisen ja opettamisen teoriaa oppiaineen sisältöön pohjaten. Kaiken keskuksena oli Peruskoulun opetussuunnitelma, josta sitten ammennettiin opetusviisaus. Harrasteaineista eli musiikista, kuvaamataidosta, liikunnasta ja käsityöstä meillä oli joka viikko erilliset demot ja kaikki osallistuivat myös pianonsoiton opetukseen - oli sitten aiemmin elämässään soittanut tai ei. Musan demoissa soitettiin myös nokkahuilua, joka kaikella kunnioituksella ei ollut ihan kaikkien opiskelijoiden suosiossa. Jossain vaiheessa minä opetin kavereille kämpälläni sen verran nokkiksen saloja, että he selvisivät tentistä. Äidinkielen opiskeluun liittyi suullisen taidon demoja eli siis yksinkertaisesti erityyppisiä esityksiä - ihan vaan valmistelematta tai sitten jonkinlaisia pikatreenejä ja sitten vaan framille. Ihan jo opiskelujen alkuvaiheissa kävimme seuraamassa normaalikoululla (joka oikeasti on hyvin epänormaali) oppitunteja, joita ylempien kurssien opiskelijat tai sitten luokkien omat opettajat pitivät. Ihan hirveästi siellä oli kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 

Vaikka OKL-opiskelijat ovat hyvin samanhenkisiä, niin totta kai siellä syntyi piirejä jonkinlaisten yhteisten mielenkiinnon kohteiden ympärille. Minä sain toki kivoja kavereita, joiden kanssa hengailtiin jatkuvasti, mutta sellaista loppuelämän superystävää ei oikeastaan paria kaveria lukuunottamatta löytynyt.

Saarijärven tyttöystävää tapailin silloin tällöin, hänhän tuli myös Jyväskylään opiskelemaan, mutta meillä oli selkeästi taas elämänpiirit menossa erilleen ja siinä joskus syksyn aikana erosimme sitten lopullisesti. 

Syyslukukausi päättyi meölko varhain joulukuussa ennen pyhiä ja minä jäin muutamaksi päiväksi hengailemaan yo-kylään, kun olin luvannut hoitaa yhden soittokeikan. Ylioppilaskylä oli todella synkkä ja ikävä - ei siellä muutamaa päivää ennen joulun pyhiä juuri ketään näkynyt. Hiljaista oli.

Joululomaa sitten vietin ihan tyylikkäästi kotosalla. Pyhien välissä kävin Uuraisilla soittelemassa armeija-ajan bändin kanssa ja meillä oli vallan mukavaa. Nauhoitimme biisejä hyvällä neliraitanauhurilla, mutta siitä saamani ääniten valitettavasti on kadonnut ja bändiä pyörittänyt kaveri, jolla kenties olisi tuo äänite ollut, on nyttemmin kuollut.