Olen lähdössä kesäkuun lopulla Santorinille, Kreikkaan. Se ei liene uutinen kenellekään minut tuntevalle. Olen käynyt sillä saarella varmasti viisitoista kertaa, ellen sitten kaksikymmentä - olen mennyt aikoja sitten laskuissani sekaisin. Saari on kaunis ja ruma - yhtä aikaa. Se on uhkaava, jylhä, mahtava, voimakas, eloisa ja kuollut. Sille löytyy niin paljon erilaisia sanoja ja sanottavaa, että sitä ei voi mitenkään pukea yhteen sanaan eikä yhteen lauseeseen.

Olen ollut Santorinilla touko- ja syyskuun välisenä aikana eli nähnyt sen orastavan kesän ja jopa hieman yö- ja iltaviileän loppukevään ajan. Yhtä lailla olen ollut siellä kuumaan aikaan kesä- heinäkuun vaihteessa ja sitten pari kertaa syyskuussa. Sitä kovinta ja kuuminta aikaa en ole Santorinilla ollut - muualla Kreikassa kylläkin. Tähän ajanjaksoon, joiden aikana olen siis Santorinilla ja yleensäkin Kreikassa pyörinyt, ei ole juurikaan sateita sattunut ja yleensä luontokin on jo alkanut olla aika lailla karrella.

Santorinin, kuten muunkin Saaristo-Kreikan talvet ovat kovennettu painos meidän syksystämme. Lämpömittari painuu harvoin kovin kylmän puolelle, koska kaikkialla ympärillä velloo yli kymmenasteinen meri, mutta toki saarilla voi olla kamalan kylmä fiilis, koska kosteutta riittää yli oman tarpeen. Asuntoja ei ole rakennettu samaan malliin kuin Suomessa ja koska energia on kallista, ei siellä olla satsattu lämmitykseen eikä ikkunoiden ja seinien eristyksiin juurikaan. Olen joskus tavannut Santorinilla asuvia suomalaisia ja he ovat kertoneet juuri näistä sateisista ja tuulisista talven päivistä. Tavallaan ei ole kylmä, mutta se kosteus hiipii joka paikkaan ja vaatteet ja sängyt ovat nahkeita ja sitten on vilu päällä yhtenään. Toki aina Kreikan talviin sattuu lämpimiä ajanjaksoja, jolloin ei satele ja lämpötilat kipuavat hyvinkin reippaasti yli kymmenen asteen ja jopa kahdenkymmenen kieppeille. Aurinko laskee kuitenkin aika varhain ihan sydäntalvella ja nousee melko myöhään, joten pimeän aikaan toki kylmyys tuntuu. Pimeimmillään joulun aikaan aurinko nousee Ateenassa puoli kahdeksan tienoilla ja laskee viiden maissa. Tänään siellä nousi aurinko edelleen puoli kahdeksan maissa, mutta se laskee sitten myöhemmin eli lähempänä kuutta. Suomeen verrattuna aurinko kuitenkin nousee Kreikan korkeudella selkeästi korkeammalle päivän kirkkaimpaan aikaan eli sillä tavalla se on siellä hyödyllisempi valon lähde - ei ole varsinaista kaamosta.

Eilen sain ystäviltäni Alexandrokselta ja Vanessalta sähköpostia ja kuvia liitteeksi. Olihan siellä olluit ihmettä kerrakseen, kun oli satanut lunta. Maa oli hetken aikaa ihan valkoisenaan ja kyllähän he osasivat siitä nauttia. Lumiukkoja ja lumisotaa kehiin. Melkoisen hauskaa varmaan. Outoa kuvitella moinen tapahtuma, kun yleensä siellä ollessani kärvistelen yli 25 asteen helteessä. Toisaalta aika hauskaa varmaan santorinilaisille kokea tuollainenkin ihme. 

santorini.jpg