*Nyt sitä sitten ollaan vuodessa 2017. Tasan sata vuotta sitten suomalaiset eivät tienneet, että vain vuosi eteenpäin ja maamme on itsenäinen ja siinä tohinassa keksivät sitten alkaa tapella keskenään ikävin seurauksin. Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on erittäin vaikeaa ja niinpä on suorastaan mahdotonta sanoa, mitä meillä on vuoden päästä. Tuoko orastava talouskasvu uusia työpaikkoja ja koheneeko koko valtakunnan talous? Tapahtuuko kunnissa uusia mahtavia asioita kunnallisvaalien myötä vai jatkuuko sama kurjistaminen? Voittaako Suomi yleisurheilumaaottelussa Ruotsin? Kuinka käy Trumpin? Mistäpä me sen tietäisimme, joten palataan asiaan vuoden päästä ja katsotaan, miten kävi.

Me lähdimme viettämään uutta vuotta Helsinkiin eilen puolenpäivän tienoilla. Ajoimme leppeässä uudenvuoden säässä (noin +7 astetta) ja hiljaisen liikenteen vallitessa kohti pääkaupunkiamme, josta saimme yllättävän helposti Niilolle parkkipaikan ja itse asiassa ihan läheltä keskustaa tai siis niin läheltä kuin voi kuvitella näin suuren juhlan aikaan.

Suuntasimme ensiksi Ateneumiin, missä kävimme katsomassa monenlaisia maalauksia ja muita taideteoksia. Pääkohteemme oli kolmannen kerroksen Amedeo Modiglianin, yli sata vuotta sitten eläneen ranskalaisen taiteilijan teokset. Eivät olleet kovin ihmeellisiä. Keskikerroksessa oli suomalaisia klassikkoja, kuten Edelfeldtin, Gallen-Kallelan ja Simbergin töitä ja nehän olivat toki ihan mahtavia. Vajaan pari tuntia kiertelimme katsomassa ja sitten vielä kahvilla paikallisessa kahvilassa. Irmeli ikuisti minut kolmannessa kerroksessa Pariisi-heijastuksen vieressä.

uusivuo1.jpg

**********

Atskista kävelimme sitten Sanomatalon läpi Musiikkitalolle, missä oli päivätanssit. Pois minusta sellainen kamaluus, mutta olihan noita ihmisiä hauska katsella. Markus Allan siellä lauleli ja kieltämättä upeasti sen teki. Säestävässä bändissä oli aika vanhan näköisiäkin soittajia, mutta ilmeisesti ihan ammattilaisia, koska sen verran komeasti musa raikasi. Tapasimme talolla myös Irmelin siskon.

uusivuo2.jpg

******

Musiikkitalolta menimme Hesperian puiston läpi, sillä tavoitteenamme oli mennä Ruusulankadulle Villetta-nimiseen ravintolaan syömään. Puistossa oli joku valonäyttely, mutta se oli ihan turhake. Tuommoisia paperisuikaleita hujan hajan, musiikkia levyltä ja savukone suhistamassa. Ei ihan minun juttu.  

uusivuo3.jpg

 

Oli erittäin hyvää sapuskaa ja mukavatunnelmainen paikka. Varasimme pöydän jo joulukuun alussa, mikä olikin tosi hyvä idea, sillä mesta oli aivan täysi ja koko ajan lappasi porukkaa lisää, kun edelliset lähtivät. Paikalla lienee hyvä maine, koska se oli niin täysi. Tässä alla olevissa kuvissa minun sapuskat etualalla ja Irmelin osuus siellä takempana. Yläkuvassa alkupalat ja alakuvassa varsinainen pääruoka. Espressot jälkiruoaksi.

uusivuo4.jpg

 

uusivuo5.jpg

 

***********

Vielä kävimme WilliamK-pubissa juomassa siiderioluet ja sitten vielä pikakäynnillä keskustassa, mutta siellä ei ollut juuri sillä hetkellä mitään ihmeen erikoista paitsi siinä yhdessä talossa suomalaisia yhteisaluluja, mutta se tila oli niin täynnä, että lähdimme pois Hesasta ja suuntasimme kotioloihin. Ehdimme tänne kotikoloon sillä tavalla sopivasti, että saatoimme seurata telkkarista Helsingin performanssia. Olisihan sitä voinut olla sielläkin, koska oli niin tavattoman lämmintä (+7 astetta!!!!), mutta mitä siellä olisi sitten nähnyt, onkin kokonaan toinen juttu.

Menimme sitten kuitenkin tähän kirkonkylälle ihmettelemään kunnan ilotulitusta. Ensin siellä kunnanvaltuuston puheenjohtaja selitti kunnan näkymiä ja kun kellon viisarit tulivat tasan kohdalle, niin alkoi rytinäys ja rätinäys. Mikäpä siinä - upeat ilotulitukset ja näin sitten siirryttiin uuteen vuoteen.

***********

Ajattelin ensin, että en tee mitään uudenvuodenlupausta. Minullahan on ollut jo kauan sellainen lupaus, että en aloita tupakointia tänäkään vuonna, mutta en lupaa edes sitä. Nyt kuitenkin keksin eilen illalla yhden sellaisen, mikä vaikuttaa hyvältä. Olenhan nimittäin vuodesta toiseen seurannut pilkun tarkasti auringon nousu- ja laskuajan kehitystä heti talvipäivänseisauksen jälkeen. Jotkut sanovat, että se on ärsyttävää. Niinpä lupaan, että en tähän blogiin (enkä FB:hen) laita kertaakaan niitä kellonaikoja enkä päivän pituutta tai sitten taas loppuvuodesta lyhyyttä. Päivät pitenevät ja sitten ne taas lyhenevät ilman seurantaakin. Aion kuitenkin mainita tasaus- ja seisauspäivät - eihän sitä kerralla luovuta tärkeistä asioista. 

Toivotan siis oikein hyvää uutta vuotta 2017

uusivuo6.jpg