Suomi täyttää 100 vuotta. Ei liene enää uutinen. Omassa työssäni olen miettinyt tietenkin yhdessä työkavereiden kanssa monenlaisia sellaisia kuvioita, joita tulemme tekemään juhlistaaksemme tätä merkkitapahtumaa. Minulle kaikkein helpointa on tietenkin tehdä itsenäisyyden ajalle sopivia musiikkijuttuja, mutta ei se ainoa osaamani ja opettamani asia ole - kirjoittaminen, julkaisuohjelmien tekeminen, pienet videot ja kuunnelmat jne. ovat myös minua kiinnostavia tapoja tehdä esityksiä, joten monenlaista tullaan varmasti koulussa tekemään.

Lauluyhtyeemme lähtee juhlavuoteen tekemällä suomalaista musiikkia. Ajatuksena on ollut löytää koko itsenäisyytemme ajalle merkityksellisiä kappaleita 1910-luvulta alkaen. Katselen toki mahdollisimman paljon valmiita kuorosovituksia, mutta kuten usein ennenkin, lopputulokseksi päätyy itse tekemäni versio. Joskus sovitukseni onnistuvat hyvin ja toisinaan eivät. Hyvänä puolena niissä on se, että tunnen bändini hyvin ja olen oppinut kohtuudella tekemään Thromokselle sopivia ja hyvin soivia  pikku eepoksia.

Niinpä toissa iltana aloin miettiä Kalevalaa ja siitä versonneita tekstejä ja säveliä. Kalevalalle tyypillistä on 5/4-tahtiosoitus eli yhdessä tahdissa lasketaan viiteen. Valssissa lasketaan kolmeen ja marssissa kahteen. Näin syntyvät niille tyypilliset rytmit. Kalevalaisessa runossa on yhdessä säkeistössä aina neljä säettä, joissa kussakin on kahdeksan tavua. Jokainen tavu saa oman sävelen ja näin on syntynyt se hyvin tuttu kalevalainen sävelrytmi. Sehän löytyy esim. kuuluisasta runosta "Vaka, vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen..."

Päätinpä ottaa käsittelyyn vanhan kalevalatyyppisen kansanlaulun - "Kettu itki poikiansa". Melodia on yksinkertainen ja toistuu jatkuvasti samanlaisena. Niinpä siihen piti keksiä jotakin vaihtelua ja tein jokaisen säkeen väliin hokeman, missä lauletaan monotonisesti :"Kettu, kettu, kettuko, kettu". Lisäksi lisäsin laulajien määrää lähes joka säkeeseen niin, että kaikki stemmat ovat matkassa vasta ihan lopussa. Biisi on lyhyt - tuskin puoltatoista minuuttia, mutta se on aika hengästyttävä, joten todennäköisesti meillä on yksitoista happivelkaista laulajaa, kun biisi loppuu.

Lauluyhtyeemme käyttää rytmittämiseen luupperia eli samalla tavalla toistuvia rytmisäkeitä. Niitä rytmiääniä tekee Essi, josta on tullut taitava beatboksaaja. Uskoisin, että tulemme käyttämään myös jotain matalataajuista lyömäsoitinta - vaikkapa cajounia.

Tästä siis eteenpäin kohti juhlavuoden humua ja ensin laulutreenejä.

sovitus.jpg