Jokainen tätä blogia lukenut tietää, että luen paljon, käyn ammattiyhdistyshommissa, yritän oppia kreikkaa, käyn lenkillä ja otan valokuvia ja videoin mielelläni. Siis kaiken kaikkiaan harrastelen melkoisen aktiivisesti. Tähän listaan täytyy sitten tietenkin laittaa se harrastusteni ykkönen eli musiikkijutut.

Aloitin eilen uuden harrastuksen. No itse asiassa vanha harrastus, mutta uudessa formussa. Lähdetäänpä purkamaan tätä pakettia.

Lauloin elämäni ensimmäisen kerran kuorossa ollessani lukiossa. Koulun kuoro oli pieni, mutta siinä sain ensimmäisen iskun stemmalaulun maailmaan. Armeijassa meillä oli itsenäisyysjuhlaa varten kasattu mieskööri, joka varmaankin esiintyi. Siitä, missä laulettiin ja mitä laulettiin, en kyllä muista mitään. Heti armeijan jälkeen minulla oli koko kevätkausi aikaa odotella kesää ja seuraavaa syksyä, kunnes aloittaisin opiskelut ja niinpä kävin laulamassa Kivijärven mieskuoron riveissä. En tosin sitten kylläkään esiintynyt sen riveissä ja jossain vaiheessa sitten tajusin, että mieskuoro ei ole minun juttu.

Syksyllä 1978 sitten aloitin OKL:ssä ja siellä oli ensin musiikkiin erikoistuneiden kuoro, jota opettajamme Anssi Seppälä vei esiintymäänkin. Kun aloitin lauluopinnot konservatoriossa, liityin samoihin aikoihin Jyväskylän Studiokuoroon, mikä onkin toiminut kuoro-opintojeni korkeakouluna. Biisit olivat vaativia ja stemmoja oli pakko treenailla paljon, koska niissä oli paljon todella vaikeita osia. Studiokuoron soundi oli huikea ja onhan se kuoro edelleen olemassa. Sitä, kuinka monta minun  aikojeni laulajaa siinä on mukana, en tiedä - tuskin kovin monta.

Kun muutimme Vihtiin, menin Kilpeläisen Masan Kantaattikuoroon, jossa lauloimme hieman kirkkokuorokuvioita vaativampia teoksia ja lopulta monen vuoden kehittelyn jälkeen saimme Gabrie Faurén Requiemin kokonaan valmiiksi ihan paikallisin avuin - niin laulajat kuin soittajatkin olivat vihtiläisiä tai korkeintaan muualta lainattuja harrastajia. Kaikenlaisten omien kuvioiden takia en vuosien varrella ihan satasäännöllisesti pysynyt Kantaatin riveissä, mutta lopulta sitten taas 90-luvun lopulla siiheksi, kunnes Masa jäi eläkkeelle, kuljin kyllä aktiivisesti mukana. Kantaattikuoron suurin rypistys oli varmaankin yhteistuotantona tehty Verdin Requiem, joka kyllä mahtipontisuudellaan on jäänyt mieleen isona, tosi isona juttuna.

Joskus yhdeksänkymmentäluvun lopulla Pirkko Kela perusti Produktiokuoron, jossa olen ollut kuta kuinkin koko ajan matkassa sen perustamisesta alkaen. Korvaongelmien takia joskus kymmenen vuotta sitten en laulanut ehkä puoleen vuoteen minkäänlaisessa köörissä tai kokoonpanossa, mutta muuten olen kyllä aktiivisesti paahtanut laulujutuissa viimeiset neljäkymmentä vuotta. Joskus, kun laulaminen oli vinkukorvien takia vaikeaa, säestin paljon, koska saatoin säestäessä pitää korvatulppia, mutta laulaminen ei kyllä onnistunut tupot päässä. 

2000-luvun alussa lisäsin tähän kuorokokemusten kirjavaan villapaitaan uuden kuoron ja nyt oli kyseessä Vihdin Kirkkokuoro. Olin joskus luvannut Masalle, että tulen laulamaan kirkkikseen, ennen kuin hän jää eläkkeelle ja sepä sitten toteutui. Kirkkokuorossa olen laulanut sitten aika paljon viimeksi kuluneen viidentoista vuoden ajan, mutta en ihan säännöllisesti ja esim. tällä hetkellä en käy siinä lainkaan.

Näiden kuorojen lisäksi on sitten muistettava, että Thromos on ollut koko ajan olemassa vuodesta 1998 alkaen ja vaikka en mielläkään meitä kuoroksi, niin ihan kuorotyyppistähän sen porukan a cappella-vaihe on ollut jo pian kymmenen vuotta.

2010-luvun alku on ollut todennäköisesti elämäni aikana muutaman vuoden ajan kaikkein kiireisintä ja aktiivisinta kuoroaikaa. Samalla viikolla saatoin hyvinkin käydä neljät treenit, mitä tapahtui aika paljon. Thromos sunnuntaina, Produktiokuoro maanantaina, Vihdin Viihdekuoro, jota johdin muutaman vuoden, tiistaisin ja sitten Kirkkokuoro torstaisin. Siihen, kun lisää esiintymiset, niin olihan tuota säpinää.

Kun tässä muutama vuosi sitten aktivoiduin suuressa määrin OAJ:n paikallisyhdistyksen hommiin, hellitin noista kuorokiireistä ja jätin Kirkkokuoron ja Viihdekuoron. Ihan tasan tekemistä on kuitenkin riittänyt Produktion ja Thromoksen kanssa, joten en minä mitenkään laiskaksi jäänyt.

Pike jäi eläkkeelle viime keväänä ja niinpä Produktiokuoro on jäänyt vähitellen pois, joskin Pike on pari kertaa kasannut meidät ihan pieniin projekteihin, mutta säännöllisyys on kyllä siitä jäänyt pois. Nyt sitten jätin ammattiyhdistyksen, joten avautui pieni aukko, jonka olen nyt päättänyt yrittää tukkia uudella kuorolla.

Vihdissä on muutaman vuoden toiminut kovatasoinen Kamarikuoro, joka yhdessä lähialueiden vastaavien kuorojen kanssa on halunnut tehdä isoja kirkkomusiikkiateoksia. Olen niitä käynyt kuuntelemassa ja haaveenani on ollut, että pääsisipä vielä kerran mukaan, ennen kuin tässä ihan ukkoutuu. 

Eilen tämä sitten toteutui. Kävin ihan laulukokeessa (kautta aikain ensimmäinen kuoropääsykoe!!!!!), missä kuoronjohtajat Kaisa-Leena ja Jorma Hannikainen minua laulattivat. Läpäisin kokeen.

Suurin lähiajan tavoite on oppia Johann Sebastian Bachin Johannes-passio. Ohjelmistossamme on joitakin hieman pienempiäkin juttuja, mutta nyt siis mennään kohti pääsiäistä, jolloin sitten esiinnymme mm. Vihdin kirkossa.

Siis tavallaan uusi harrastus, mutta ei mitään tavattoman uutta auringon alla.

kamari.jpg