Lomalle siis jäin perjantaina, mutta oikeastihan se alkoi vasta tänään. Lomaan kuuluvana etuoikeutena olin ensimmäisen päivän (=lauantai) hieman kipeä, kun vatsaa väänti ja oli huono olo. Sellaista vatsatautia on koulussa ollut yhdellä jos toisella ja lienenkö jotain sellaista pöpöä sitten kantanut matkassani. Mene elikkä tiedä.

Sunnuntaina olin jo kuitenkin ihan kunnossa, ruokakin maistui. Kävimme vähän kauppoja haistelemassa Nummelassa ja mukaan tarttui mm. hiustenkuivaaja ja partakone. 

Illan suussa sitten meillä oli Thromoksen treeni. Tässä alkaa jonkinlainen keikkaputki, joten pitihän sitä varten jossain määrin harjoitella. Meillä on toki jotain uutta, mutta nämä yllättäen tulevat keikat mennään yleensä sillä vanhalla hyväksi koetulla ohjelmistolla. Hauet ja muut ovat matkassa...

Jälleen kerran olen saanut pahoja näppyläpaiseita noista television musiikkiohjelmista. Siellä kun aina vaan ja jatkuvasti sanotaan, että olipas hieno veto ja kylläpä veditte hienosti. En vieläkään ole nähnyt, kuinka musiikkijuttuja vedetään. Miten vedetään laulu tai soitto. Laulut lauletaan ja soitot soitetaan. Tästä haluan pitää kiinni!

veto.jpg

Paavo kävi vielä illalla vaihtamassa autoa. Hän toi nimittäin omansa huoltoon ja lainasi meiltä Niiloa. Illan kunniaksi kävimme hakemassa oikein pizzat. 

Tänä aamuna olikin sitten jännityksen paikka. Ennen kuin saatoin viedä Paavon auton tuohon huoltojuttuun, niin minun piti viedä Irmeli töihin. No eihän siinä mitään, mutta kun enhän minä ole ikinä ajanut automaattia. Meillähän on aina ollut manuaalivaihteinen auto ja uskoakseni tulevaisuudessakin on näin. Tai eihän sitä koskaan tiedä.

No, sitä sitten lähdettiin liikkeelle. Sain auton hyvin tallista ulos ja eteenpäin meneminenkin lähti hyvin. Ei mitään kummallista. Vaan kun tultiin ensimmäiseen risteykseen, niin enkö jo ollutkin tunkemassa vasenta jalkaa lattian läpi. Kuka hiivatti oli varastanut kytkimen? Käsi löysi tiensä automaattisesti vaihdekepille ja hetken aikaa oli dilemma - mitä hittoa tässä pitää tehdä. Salamannopeasti kuitenkin, kuin Tarzan puussa, tajusin, että pelkkä jarru riittää. Ei pahempaa hätää. Ehdin siinä kirkonkylän ja Ojakkalan välissä sitten oppia tajuamaan automaattia paremmin kuin ihan alussa, mutta edelleenkään en ole taipumassa automaatille. Kyllä minä jaksan vaihdekeppiä käyttää...

automaatti.jpg

*******

Ihottuma on vaivannut aika tosissaan ja niinpä soittaminen on jäänyt aika vähälle. Kyllä minä töissä olen paukuttanut pianoa, mutta en kovin paljon - kotona hädin tuskin en juuri ollenkaan. Nyt alkavat pahimmat ihmottumarippeet olla hoituneet ja niinpä olen päässyt hieman soiton makuun. Vaikka elämmekin tätä Suomi 100-vuotta juhlavuotta, niin pää on aina parasta laittaa pakettiin barokilla. Pieni Bach tekee aina hyvää.

bahhi.jpg