Täällä Etelä-Suomessa on perinteisesti hiihtoloma juuri tällä viikolla kahdeksan. Näin se on aina ollut siitä vuodesta 1983 saakka, kun ensimmäisen kerran pääsin koulutyöllä ansaitulle hiihto- eli urheilulomalle.

Enpä ole noita ilmoja ja lämpötiloja laittanut muistiin, mutta vuosien varrella on tullut nähdyksi tällä korkeudella vaikka minkälaista säätä. On ollut paljon lunta ja täysin lumetonta - on satanut vettä ja lunta ja kaikkea siltä väliltä. Järvet ovat olleet jäässä ja onpa ollut sellaista tunnetta, että sinne ei ole mitään asiaa. Kovin varmoja ennusteita ei tosiaankaan ole voinut koskaan tehdä hiihtolomaansa ajatellen.

Äitini kuoli vuonna 2005. Siihen saakka kävimme perhekunnalla, koko sakilla tai osaporukalla, tapaamassa häntä. Usein ensimmäisen kerran kesän jälkeen. Jouluna ei oikein haluttu lähteä pääasiassa sen takia, että olisimme joutuneet ajamaan vääjäämättä osan matkaa pimeässä ja me emme ole ikinä pitäneet siitä touhusta. Hiihtoloman aikaan päivä on jo reippaanlaisesti pidentynyt ja kun pääsi liikkeelle sopivaan aikaan, niin eipä juurikaan tarvinnut seikkailla tuolla pimeydessä. Monena hiihtolomana toki olemme toki piipahtaneet Kotkassakin, mutta sinne on toki aina ollut helpompi mennä, koska matkaa ei kuitenkaan ole ollut edes kahtasataa kilometriä. Kun lapset ovat kasvaneet ja me olemme jääneet kahdestaan, olemme varmaankin pari kertaa käyneet Tallinnassa, mutta eipä sekään ole mitenkään yleistä. Jotain pientä reissua ollaan aina pyritty tekemään tai sitten jotain hieman tavallisesta arjesta poikkeavaa. Irmelillä ei tosin aina ole ollut lomaa tässä kohtaa, kuten ei tänäkään vuonna.

Hiihtolomallamme emme ole muuten oikeastaan matkustelleet minnekään kauas. On toki pari poikkeusta. Vuonna 1997 ajoimme läpi Suomen aina Kittilään saakka. Silloin menimme ihmettelemään Lapin lumoa. Olihan se erilaista kuin täällä etelän loskassa, mutta mitään Lappi-iskua ei minulle tullut. Kaikki oli siellä ihan järkyttävän kallista ja ihmisiä enemmän kuin pipoja. Jossain määrin koko touhu oli minun mittapuussani ahdistavaa. Revontuliakaan ei näkynyt. Muuten oli kyllä hienot ilmat juuri silloin ja meidän hotellimme, joka sijaitsi Kittilän keskustassa - ei siis Levi-tunturin Sirkka-kylässä , oli todella kiva. Uima-altaalla ei koskaan ollut ketään muita kuin me, joten sehän oli ihan ylellistä. Hotellissa oli tosi hyvät ruuat ja siinä mielessä se oli tosi hyvä reissu. Matkalla käytiin Oulussa ja Kemin lumilinnassa. Laskettiin Levillä ja hiihdeltiin siellä ja täällä. 

Vuonna 2009 kävimme Lontoossa. Se oli mukava reissu, jos kohta en innostunut siitä kaupungista ollenkaan siinä määrin, kuten Pariisista. Olen minä käynyt siellä toisenkin kerran, mutta tuleeko kolmatta? Sitäpä en tiedä.

Kun innostuin varsinaisesti hiihtämisestä reipas kymmenen vuotta sitten, olen tietenkin käyttänyt lomiani runsaasti suksimiseen. Tänä talvena en kuitenkaan kykene parista hyvästä syystä johtuen sitä touhua tekemään, mutta aion kyllä kävellä paljon. Sitä liikuntaa eivät mitkään lämpötalvet kuitenkaan pysty estämään.

Muuten en ole ihmeesti ajatellut tehdä mitään erikoista lomalla. Saattaa olla, että mietin jotain uutta laulusovitusta, mutta yhtä lailla voi olla, että en tee sitäkään. Katselen ihan rauhassa.

lomapoika.jpg