Vuosi 1981. Aprillipäivänä mittariin napsahti 24 vuotta. Hiihdossa ja yleisurheilussa ei taaskaan ollut suurkisoja. Jääkiekon MM-kisat pidettiin Ruotsissa ja Suomi sijoittui komeasti (?) kuudenneksi eli kaivattua mitalia ei vieläkään saavutettu. Euroviisuissa Suomea edusti kunniakkaasti Riki Sorsa, mutta Reggae OK ei tuonut kuudettatoista sijaa parempaa. Selän taakse jäi kuitenkin neljä maata ja sentään 27 pistettä, kun voittaja sai 137.

Alkutalvi sujui mukavasti pääasiassa opetusharjoittelun merkeissä ja sitten olikin helmikuu ja yksi elämäni merkittävimmistä tapahtumista. Menimme nimittäin naimisiin 7. helmikuuta Jyväskylän kaupunginkirkossa. Pienet häät, mutta jäipähän hyvin aikaa jutella ja olla kaikkien häävieraitten kanssa. Lähimmät sukulaiset ja joitain ystäviä saapui Jyväskylään tuota juhlaa kanssamme viettämään. Iltakuviot sujahtivat sitten Hotelli Laajavuoressa, mutta sitten maanantaina taas jatkettiin ihan normaalia arkea opiskelujen merkeissä. Oli loppuharjoittelua, kenttäharjoittelua, kasvatustieteellistä hommaa, mutta kaiken kaikkiaan suhteellisen helppoa opiskelupolitiikkaa.

Lauluhommat jatkuivat sekä konservatoriolla että Studiokuorossa. Ihan mukavaa meininkiä. Laulunopettaja jopa kehui, että edistyn koko ajan ja kai sitä sitten tapahtui. Ainakin treenasin kunnolla sekä konsiksen tiloissa että harjoittelukoulun kellarissa.

Toukokuussa Irmelin opiskelut päättyivät ja hän valmistui - minulla jäi muutama tentti odottamaan, mutta toisalta niiden kanssa ei ollut kiirettä eikä meillä oikein ollut ajatustakaan, mihin nyt sitten lähdettäisiin, kun valmistuminen oli lopulta paketissa.

Pääsimme kesäksi Jyväskylän kaupungin kesäsiirtolaan töihin, mikä olikin tosi hyvä juttu. Meitä oli siellä melko paljon OKL:stä ja liikunnalta tuttua porukkaa ja olihan se mahtava kokemus, kun sitä alaa oli opiskeltukin.

Juhannuksen tienoille sattui elämäni ensimmäinen lentomatka, kun kävimme Turussa, jonne tosiaankin teimme menomatkan Finnairin siivin. Takaisin tultiin sitten rahvaanomaisesti bussilla. Juhannusta vietettiin kavereiden kanssa Turun saaristossa, mikä myös oli kautta aikain ensimmäinen saaristoreissu.

Heinäkuussa tuli sitten sellainen uutinen, että vauva oli tulolla. Olihan tuo melkoinen uutinen, mutta niinpä vain sitten aloimme odotella. Päätimme sitten jäädä Jyväskylään ainakin vuodeksi, koska minulla oli vähän opiskeluja jäljellä ja halusin myös jatkaa musiikkiopintoja - pääasiassa laulua. Saimme Kortepohjan ylioppilaskylästä ns. perheasunnon, johon meidän täytyi sitten ostaa koko huonekaluarsenaali yhdellä pamauksella. Minulla oli koko seuraavaksi lukuvuodeksi sovittu työhomma lastentarhanopettajaopistolla soitonopettajana ja kun tiesin, että sijaisuuksia oli myös suhteellisen helppo saada läpi koko vuoden, niin laskimme, että jotenkin pärjäämme. Irmeli sai myös jonkinlaisen työn, joka oli kyllä puolipäiväinen, mutta kun oli vähään totuttu, niin eipä tuota suuria kaipailtu. Ansaitsin myös pikkutuloja kaupunkiseurakunnan soittohommissa ja yliopistolla mm. rytmisen liikunnan säestyshommissa ja muilla pienillä keikoilla. Heinäkuun helteissä olimme häissä Perhossa ja se oli sellainen reissu, että pari vihittiin maistraatissa Jyväskylässä ja sen jälkeen lähdimme ajamaan Perhoon minun toimiessa kuskina - Ladalla posotettiin.

Hoitelin jäljelle jääneet tentit alta pois syys-lokakuun aikana ja jätin sitten loppusyksystä anomuksen tiedekuntaan saadakseni valmiin paperit. Vihoviimeinen tenttini oli kouluhallinnon alin arvosana ja sen jälkeen koko homma sitten oli paketissa. Kasvatustiede ei jättänyt jälkeensä minkäänlaista intohimoa, joten siihen se sitten jäi. Onhan noita minun kurssilla olleiden keskuudessa vallan tohtoriksi asti inttäneitä, mutta mikään niin teoreettinen ei ole minua ikinä tippaakaan kiinnostanut. Monihan sitten vielä erikoistui erityisopettajaksi, mutta en ole siihenkään mitään paloa tuntenut. Minä olen alakoulun yleisopettaja ja sillä selvä. Meitäkin tarvitaan.

Syksy 1981 eteni siis työn, opiskelun, lauluhommien ja vauvan odottelun mainingeissa ja ihan siihen perusopiskelun kuvioihin verrattuna aika lailla erilaisempaahan tuo homma oli. Ihan mukavaa ja jossain määrin rennompaa, mutta se, että suurin osa kavereistamme oli häippäissyt  omille teilleen opiskelujen päättymisen myötä, oli hieman omituista.

Muistaakseni vietimme joulun Kotkassa - oli vielä helppo lähteä, kun ei ollut muita kuin me kaksi eikä vauva ollut vielä likikään syntymässä.